perjantai 1. maaliskuuta 2013

Sammalmatto

Karhu seisoo hiekkatien poskessa ja odottaa. Aina välillä tietä myöden kulkee auto, ja karhu heiluttaa sille peukaloaan. Yksikään autoista ei kuitenkaan pysähdy, vaan jokainen tekee kaarroksen tien toiselle penkalle ja painaa kaasua. Karhua alkaa jo harmittaa moinen käytös, olisihan kohtuullista tarjota kyyti toiselle, kun linja-autokaan ei enää näillä tienoin kulje.

Taas kuuluu mutkan takaa lähestyvän auton ääntä. Moottori huutaa kovilla kierroksilla ja auto köröttelee hiljakseen näkyviin ja pysähtyy karhun kohdalla. Kuljettajana on vanha mummo, joka tihrustaa kontiota silmälasiensa ylitse, kyselee toisen aikeista ja lopulta lupaa tälle kyydin. Karhu heittää reppunsa takapenkille ja kömpii itse kuljettajan viereen. Koko auto tulee melkein täyteen karhua.

Mummo painaa kaasun pohjaan, auto kuopaisee tietä ja alkaa körötellä eteenpäin. Karhu sanoo mummolle, että se kyllä uskaltaisi olla mukana kovemmassakin kyydissä.

– Kaasu pohjassa mennään, mummo sanoo ja kumartuu ratin ylle.

Karhu nyökkää ja ottaa lokoisan asennon. Ehtisi sitä näinkin.

– Komea on turkki, mummo sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. – Mihinkäs sitä oltiinkaan menossa?

– Retkelle, karhu murahtaa ja rapsuttaa itseään kyljestä. – Onko tässä jo hyvä paikka?

Mummo katsoo sivulle ja näkee kauppakeskuksen asfaltoidun pysäköintipaikan, joka on täynnä autoja ja valtavissa ostoskärreissä ostoksia työntävää ihmispaljoutta.

– Joo, hän sanoo ja kääntää auton pihaan. – Minä tulen mukaan. En ole käynyt retkellä ainakaan kahdeksaankymmeneen vuoteen.

Mummo ajelee edestakaisin parkkipaikalla ja etsii tyhjää ruutua. Liikenne on jatkuvaa ja aina kun jostain ruudusta lähtee auto, niin jo vain siihen tulla tormaa joku toinen, eikä mummo koskaan ehdi. Karhu pyytää mummoa seisauttamaan auton. Mummo pysäyttää, ja karhu hyppää ulos. Se katselee hetken ympärilleen ja nostaa sitten kolme vierekkäin pysäköityä citymaasturia liikenteenjakajan päälle pystyyn toisiaan vasten. Nyt on tilaa ja mummo ajaa tyhjään ruutuun.

Karhu ottaa repun takapenkiltä ja kaivaa sieltä esiin sammalmaton, jonka taittelee auki ja levittää vielä tyhjiin ruutuihin, kattaa matolle tölkkikaupalla olutta, sikareita, juustoa ja kaikkea karhuhyvää, mitä nyt ikinä vaan onkaan. Mummo katselee karhun antimia silmät kiiluen. Hän hieroo käsiään vastakkain, vaihtaa hampaansa terävämpiin ja kysyy, joko saa aloittaa. Karhu lupaa. Se nappaa mummon syliinsä ja istuttaa sammalmatolle, istuu itse viereen, sihauttaa oluttölkin auki ja ojentaa sen mummolle yhdessä valmiiksi sytytetyn sikarin kanssa.

Siinä ne sitten retkeilevät, mokomat, rakentavat tyhjistä kaljatölkeistä torneja ja karistavat sikarintuhkaa matolle. Välillä mummo mukeltaa juustoa ja hilloa keksin päällä, välillä hän taas haukkaa suuresta siankinkusta, jota karhu pitää melkein omanaan. Onhan se raakaa, eikä kovin hyvää, mummo tuumii, mutta ei tuon karvaturrin pidä antaa kaikkea yksinään syödä. Puolensa se on pidettävä vanhanakin.

Kun citymaasturien kuskit palaavat ostoksilta ja haluavat autonsa takaisin, he koettavat komentaa karhua nostamaan ne takaisin pyörilleen. Karhu kertoo heille, ettei se nyt käy eikä komentelu muutenkaan ja että heidän on hyvä hakea lisää olutta retkeläisille. Kun kuskit sitten tuovat sitä monta kantamuksellista, karhu kutsuu heidät mukaan retkelle ja opettaa laulamaan jänis istui maassa karhuksi. Se onkin hieno laulu. Joku ympärillä pyörivistä katselijoista sen ehtii elokuvata ja laittaa kaiken kansan saataville. Citymaasturikuskeista tulee heti kuuluisia ja hirmu rikkaita, eikä heitä enää yhtään harmita karhun ja mummon eväsretki, vaikka se kestää ainakin ylihuomiseen saakka.

12 kommenttia:

  1. Voi että, eihän näistä karhuisista voi olla kuin tykkäämättä...

    Kiitos peikko.

    VastaaPoista
  2. Sie oot vaan yksin ja kertaisesti Ihana =)!

    VastaaPoista
  3. On se perso oluelle ja sikareille tuo karhu. Liekö elänyt liian kauan lähellä ihmisveljiä- nyt kyllä siskoa.
    Osaa ottaa rennosti, missä olisi siskoille ja veljille oppimista.

    VastaaPoista
  4. Karhuhyvää, erikoiset hyvät karhulla ;D Tuollaiselle retkelle voisin kyllä itsekin osallistua, ihan sama minne jos kerran on sammalmatto aina mukana!

    VastaaPoista
  5. Edellisestä karhujutusta kuvittelin aluksi löytäväni jotakin vertauskuvallista: Suomi-neito ja karhu-veli-venäläinen, mutta jouduin heittämään ajatukseni roskikseen. Tästä jutusta sitten rupesin etsimään tarinan opetusta - hyvässä sadussa on tietenkin opetus. Mutta lopulta antauduin vain nauttimaan vauhdikkaan humoristisesta juonen kuljetuksesta.

    VastaaPoista
  6. Vautsi, tolle retkelle mä lähtisinkin vaikka heti!
    Sammalmatot ja kaikki!
    Kyllä nyt mummon kelpaa olla...hi!

    VastaaPoista
  7. Minä tänne lisään, että jos menisin salille ja alkaisin tehdä voimaharjoituksia, niin kelpaisinkohan karhuksi? Tuskin, sillä silloin nukkuisin vuoden ympäriinsä, enkä heräisi niin kuin karhut tapaavat tehdä keväisin.

    VastaaPoista
  8. Meillä oli kerran veljpoikien kanssa kalareissu joka kesti joulusta kuopioon. Mutta että ihan ylihuomiseen, se oli kyllä melkoinen retki se.

    VastaaPoista
  9. Nykyjään tulee niin helposti kuuluisaksi :)

    VastaaPoista
  10. Aina on papparatseja kuvaamassa, ei retkelläkään omaa rauhaa.

    VastaaPoista
  11. Hienoa, retki ja oma Sammalmatto!

    VastaaPoista
  12. Voisipa ollakin kivaa osata laulaa jänis istui maassa karhuksi. Vähän erilaisempaa.

    VastaaPoista