Minä nähdä sinä
Minun kurkku kuristua
Vaihtaa se nauris
Sinä nähdä nauris
Sinä nauraa
Minä halkaista nauris
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla
Minun kurkku kuristua
Vaihtaa se nauris
Sinä nähdä nauris
Sinä nauraa
Minä halkaista nauris
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla
Minä nähdä sinä
Minun nauris kurtistua
Vaihtaa se kurkku
Sinä nähdä kurkku
Sinä nauraa
Minä katkaista kurkku
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla
Minun nauris kurtistua
Vaihtaa se kurkku
Sinä nähdä kurkku
Sinä nauraa
Minä katkaista kurkku
Kuolla
Sinä syödä se
Haljeta
Kuolla
Hipaisevan absurdi. Kuolla kurkkuun tai nauriiseen tai nauruun? Koskaan ei tiedä koska viimeinen ateria on.
VastaaPoistaSama lopputulos molemmilla hi!
VastaaPoistaSinä kirjoittaa runo
VastaaPoistaMinä tulla tänne ja lukea se
Haljeta
Kuolla
...ja aina lopputulos on sama kuolema...
VastaaPoistaMinäkin nauroin kuollakseni.
VastaaPoistaSe teki hyvää. Pidentää ikää, vaikka nauroin kuollakseni.
Elämä jatkuu.
Minä luke runo
VastaaPoistaluke kerran
luke kaks
tarttu kurkku
kurkkuun
yski, mutta ei kuoli
runosuoni hiukan ryki
mutta hiukan vaan.
Haukkas nauris
ja taas kulki.
Olen tänään menossa opettamaan suomea maahanmuuttajanuorille. Tuli niin kotoisa ja tuttu olo tuosta runon kielestä :) Kiitos Peikko.
VastaaPoistaPeruskouluun menossa
VastaaPoistakaula kenossa
Oppilaat on murkkuja
vaan eivät kurista toistensa kurkkuja
Heitin Peikon runoilut Facebookiinkin :) Ties vaikka kavereistani maahanmuuttajat lukevat ne ;)
VastaaPoistaMinullekin tuli kotoinen olo samoin kuin Ritalla. Oli juuri taas tulkkaamassa maahanmuuttajien suomen kielen kurssin aloituspäivänä. Heti huomasin, kuinka tässä oli mainiota sanastoa :) kurkku kuristaa kurtistua halkaista ja katkaista...
VastaaPoistaMinä haljeta :D
VastaaPoistaKylässä kävi kaksi ugandalaista ystävää. Suomi vielä hakusessa. Meidän isäntä (äidinkieli englanti) sanoi että voisi näyttää puukkoja. Toi yhden näkösälle, Iisakki Järvenpään puukon. Toinen ugandalainen kokeili puukon terävyyttä, ja näytti puukolle rannevaltimoaan. Minä huusin että ei.
VastaaPoistaSitten isäntä (asunut Suomessa yli 40 vuotta) kertoi että ei se ole tappoväline vaikka se joskus onkin. Minä ja ugandalaiset oltiin kysymysmerkkeinä. No, isäntä jatkoi: mikä on puu. Ugandalaiset tiesivät. No, hän jatkoi: tämä on puukko. Arkaiinen sanan loppu joka kertoo mitä esineellä tehdään: vaikka lusikoita. Sitten se kysyi suutaan osoittaen: ugandalaiset ja minä sanottiin yhteen ääneen SUU. Sitten minä ja isäntä pussattiin. SUUKKO.
Tarina siis kotiopetuksesta...
Nykysuomi olla hauskaa:))))
VastaaPoistaApua, onpas väkivaltainen kohtaaminen. Ei sitä halkinaisella kurkulla tai nauriilla paljoa voi nauraa!
VastaaPoista