Musta pääsiäispupu (K-16)

Yö paistaa. On kylmä. Musta pääsiäispupu kapuaa ylös kolostaan ja ripsii multapaakut turkistaan. Sitten se huokaa, tarttuu köyteen, joka pilkistää kolosta, ja alkaa kiskoa. Kolo on syvä ja köysi pitkä. Pian köyttä on mustan pupun jaloissa aimo kieppi, ja pupu kiskoo aina vaan. Lopulta kolosta nousee pajusta punottu kori, joka on pehmustettu mustalla pehmeällä kankaalla. Pupu räpsii korista mullat, nostaa sen käpälävarrelleen ja lähtee loikkimaan ihmisten kaupunkiin.

Kaupunki nukkuu. Vain muutamassa lyhtypylväässä palaa valo. Varhainen lehdenjakaja tasapainoilee täyteen lastatun pyöränsä kanssa kadulla. Musta pupu pysyy piilossa. Vasta kun katu on tyhjä, pupu pongahtaa ensimmäisen talon porraskäytävään, loikkii ylös ja pujahtaa oven alta sisään. Siinä kodissa kaikki ovat aina saaneet kaiken, mitä rahalla on voinut hankkia, eikä mikään tunnu kenestäkään enää miltään. Pupu pyörittää päätään ja kokoaa koriinsa pääsiäismunat, jotka valkea pääsiäispupu oli vain muutama päivä aiemmin käynyt munimassa sinne. Kukaan ei ollut välittänyt etsiä niitä, ei edes yhtä.

Musta pupu kiertää muissakin kodeissa. Eräässä niistä munat on kerätty kasaan, kasa on murskattu ja murske työnnetty roskakoriin. Musta pääsiäispupu noukkii jokaisen rikotun munan, jokaisen munan palasen ja jokaisen kuoren sirpaleen huolellisesti koriinsa. Vaikka sitä harmittaa munien rikkominen, se on mielissään siitä, että rikkoja on purkanut aggressioitaan muniin, eikä sen ole tarvinnut potkia mummoja tai rikkoa ikkunoita. Pupu on joskus nähnyt, miten munattomat ovat turmelleet paikkoja ja satuttaneet ihmisiä. Silloin se on taas muistanut, miten tärkeää kaikille on saada munia ainakin pääsiäisenä.

Pupu kulkee talosta taloon ja kodista kotiin. Jokainen koti on erilainen, jokaisessa niissä valkean pääsiäispupun munimat munat ovat saneet erilaisen kohtelun. Musta pupu riemastuu, kun se tulee kotiin, jossa joka ainoa pääsiäismuna on etsitty, löydetty, kuorittu ja syöty ja kuoret on laitettu huolellisesti ikkunalaudan koristukseksi. Siellä pupu kaivaa mustasta koristaan kaksi kauneinta munaa – melkein oikeasta kullasta ja hopeasta ja kalliista kivistä laadittuja – ja laittaa ne ikkunalaudalle siihen jätettyjen munankuorien sijaan.

Kun musta pääsiäispupu on kiertänyt kaikki talot ja käynyt jokaisen kodin, sen kori on täynnä poiskerättyjä munia. Niitä on vuosi vuodelta enemmän. Ihmiset kantavat kaupoista keinomunia eivätkä välitä aidoista. Onhan totta, että pupunmunat ovat erilaisia kuin kaupasta tuodut suklaiset, mutta pääsiäispupu pitää itseään melkein joulupukkina, joka onkin pupun idoli ja esikuva. Sitä surettaa, ettei sen munista enää välitetä niin kuin joskus ennen, kun se vasta aloitteli uraansa ja opetteli munimaan.

Musta pupu laskee täyden munakorin koloonsa ja tipauttaa köyden perään. Sitten se kapuaa itsekin alas, vetää kannen kiinni, rapsii mullat turkistaan ja pistää valkean takkaan. Se istuutuu takan eteen, nostaa takajalkansa rahille ja ryhtyy lukemaan sarjakuvalehteä, jonka se lainasi kodista, jossa oli kaikkea kaksi. Nyt sillä olisi vuosi aikaa ennen kuin sen tarvitsisi valkeana pupuna lähteä uudelle kierrokselle. Koko vuosi, jonka aikana sen pitäisi entisten munien lisäksi laatia uusia ja työntää joka ainoa muna sinne, mistä se niitä sitten seuraavana pääsiäisenä munisi. Mutta nyt se ensin lepäisi ja lukisi lehtensä aivan loppuun.