Hammaslääkärissä

– Teillä on hämmästyttävän hyvät hampaat ikäluokkaanne nähden, hammaslääkäri toteaa. – Ei kulumaa eikä mitään.

– Öngh, asiakas sanoo suu täynnä hammaslääkärin instrumentteja ja sormia.

– Jos kaikilla olisi tällaiset hampaat, ei meitä hammaslääkäreitä tarvittaisi ollenkaan.

– Ympgh?

– Kenen luona olette aiemmin käynyt? lääkäri kysyy ja ottaa kaksi sormea pois asiakkaan suusta.

– Eh ee’ää!

– Ette kenelläkään?

– Ih!

– Ja tällainen purukalusto! Voisin kirjoittaa tästä artikkelin ammatti­lehteen, jos suostutte kertomaan metodejanne. Minä myös kuvaisin ja tutkisin hampaanne perusteellisesti.

– Öh?

– Ai niin, anteeksi, lääkäri vetää loputkin sormensa ulos. – Saatte tietenkin ilmaisen hammashoidon kiitokseksi.

– Mi’ä mi’ä si’ä een? asiakas kysyy ja siirtelee kielellään suuhunsa unohtuneita instrumentteja.

– Mitäkö teette? Ai niin. Mutta jos suostuisitte kuitenkin, lääkäri ehdottaa ja nostelee instrumentteja tarjottimelle.

– Käyhän se, asiakas lupaa. – Hyvät hampaat ovat suoraa seurausta terveistä elämäntavoistani.

– Arvasinhan minä, lääkäri riemuitsee ja raapustaa muistivihkoonsa. – Sitähän me olemme yrittäneet tolkuttaa ihmisille jo vuosikaudet. Kertoisitteko tarkemmin?

– Joo. En pese koskaan hampaita, ettei hammasharja vaan naarmuta niitä.

Hammaslääkäri kirjoittaa tiedon muistiin, pysähtyy yhtäkkiä ja katsahtaa asiakkaaseensa suu auki.

– Niin, tämä jatkaa, – ja syön vaan hattaroita, ne on sopivan pehmeää sapuskaa, joka ei kuluta hampaita.

Hammaslääkäri nousee ja paiskaa kynänsä nurkkaan.

– Sen lisäksi, asiakas jatkaa. – puhun pelkästään pehmosia, etteivät kovat sanat riko hampaita. Yksinkertaista, eikös?

– Juu on, lääkäri tuhahtaa, ojentaa asiakkaalleen laskun ja osoittaa ovea.

– Ilmaistahan tämän piti olla, asiakas naurahtaa. – Ette taida kestää toisenlaista totuutta ollenkaan.