Keksejä paketista

– Hei Liisa, miksi noin surkeana? Reija kysyy kahvilan ulkopöydän ääressä istuvalta ystävältään, – Onko jotain tapahtunut?

Liisa on hörppäävinään tyhjästä kahvikupistaan, vetää esiin pöydän alla piilottelemansa keksipaketin ja nappaa sieltä keksin, tarjoaa ystävälleenkin ja pyytää tätä istumaan. Reija istuu ja uudistaa kysymyksensä.

– Retkahdin taas, Liisa tunnustaa.

– Retkahditko? Ihan oikeasti?

– No arvaa vaan, Liisa sanoo ja nostaa jaloistaan kolme täyteen pakattua muovikassia Reijan nähtäväksi. – Katso.

Reija loksauttaa leukansa alas, topakoituu ja kiristää suunsa viivaksi.

– Mahtaa tuntua pahalta, hän sanoo. – Voi sinua.

Liisa taputtelee lautasliinalla silmäkulmiaan ja nyökyttää.

– Kyllä minä oikeasti tiedän, mitä alennusmyynnissä käymisestä seuraa, hän sanoo. – Mutta se huuma vaan on niin mukaansa tempaavaa. Ajattele nyt: tuhansia houkuttelevia tarjouksia ihan pilkka­hinnalla.

Reija ottaa ystävänsä paketista toisen keksin ja näykkää sen kulmasta palasen.

– Muistathan, hän kysyy ja puristaa ystäväänsä kädestä, – että pilkka­hinnoilla pilkataan asiakasta?

– Kyllä minä sen muistan. Sanoinhan jo. Alennusmyynti alentaa asiakasta, hintojen halventaminen on asiakkaan halventamista. On tästä ollut jo puhetta. Ja tottahan se on. Minua on nyt taas halvennettu oikein kunnolla. Ostin kaikkea ihan tarpeetonta. Kävin tosi alhaalla.

– Ja nyt syöt keksejä lohdutukseksesi. Monesko paketti?

– Kolmas vasta.