Talviturkit

Kevät alkoi taittua kesäksi ja ihmisiä kokoontua rannoille. He levittivät vilttejä ja pyyhkeitä maahan, loikoivat aurinkokennoina niiden päällä ja keräsivät elvyttävää valoa talven valkaisemiin kehoihinsa. Aurinko paahtoi, ja ihmisille alkoi tulla kuuma talviturkeissaan. Rohkeimmat nousivat, ryhtyivät aukomaan turkkejaan ja kahlasivat rantaveteen.

Kohta ensimmäinen tempaisi turkin päältään, heitti sen veteen ja heittäytyi uimasilleen. Muut seurasivat perässä. Kylmänkiljahdukset ja riemuhuudot täyttivät ilman ja houkuttelivat yhä uusia ihmisiä heittämään talviturkkinsa yltään.

– Reippaasti nyt, parven kymppi komensi. – Joka turkki on saatava talteen.

Jokainen heilautti pyrstöään kuin yhtenä kalana, etsi itselleen turkin kulman ja ryhtyi siitä pitäen kiskomaan turkkia syvyyksiin.

– Mihin tämä viedään? yksi pienimmistä kysyi ja lipsautti turkin reunan suustaan.

– Pidä kiinni siitä! kymppi kuplahti. – Saksiniekoille tietenkin.

Parvi kiskoi turkit pohjakivikossa asustavien rapujen luokse. Nämä tarkastivat tilauskirjansa ja ryhtyivät heti purkamaan talviturkkeja ja leikkaamaan niiden kappaleita uuteen kuosiin. Eräs saksiniekka tuli kympin tykö, ja ne sopivat korvauksesta ja sen maksusta. Kymppi totesi, että enää pari tällaista päivää, niin parvi voisi lopun vuotta kölliä rantakaislikossa, tai missä kukin nyt kulloinkin viihtyi.

Paluumatkalla se sama pieni kysyi, miksi turkit vietiin ravuille.

– Ne puretaan, niin kuin näit, kymppi selitti, – ja niistä tehdään uusia. Perillä etelässä on kylmä ja siellä tarvitaan paljon turkkeja. Merileijonat tilaavat niitä ravuilta joka vuosi.

– Tulevatko ne leijonat hakemaan niitä täältä?

– Ei tietenkään. Ne lähetetään valasrahtina.

– Minä haluan mukaan. En ole koskaan nähnyt merileijonaa.

– Ensin se näyttää suunnilleen tältä, kymppi sanoi ja avasi kitansa aivan ammolleen. – Sitten se syö sinut.

Pieni säikähti ja pärskähti sivuun toisen hampaiden ulottuvilta, polskutteli mielipaikkaansa ison karin ja katiskan väliin, heilutteli eviään ja aukoi suutaan. Sitten se alkoi yhtäkkiä näyttää kovin päättäväiseltä.