torstai 13. kesäkuuta 2013

Talviturkit

Kevät alkoi taittua kesäksi ja ihmisiä kokoontua rannoille. He levittivät vilttejä ja pyyhkeitä maahan, loikoivat aurinkokennoina niiden päällä ja keräsivät elvyttävää valoa talven valkaisemiin kehoihinsa. Aurinko paahtoi, ja ihmisille alkoi tulla kuuma talviturkeissaan. Rohkeimmat nousivat, ryhtyivät aukomaan turkkejaan ja kahlasivat rantaveteen.

Kohta ensimmäinen tempaisi turkin päältään, heitti sen veteen ja heittäytyi uimasilleen. Muut seurasivat perässä. Kylmänkiljahdukset ja riemuhuudot täyttivät ilman ja houkuttelivat yhä uusia ihmisiä heittämään talviturkkinsa yltään.

– Reippaasti nyt, parven kymppi komensi. – Joka turkki on saatava talteen.

Jokainen heilautti pyrstöään kuin yhtenä kalana, etsi itselleen turkin kulman ja ryhtyi siitä pitäen kiskomaan turkkia syvyyksiin.

– Mihin tämä viedään? yksi pienimmistä kysyi ja lipsautti turkin reunan suustaan.

– Pidä kiinni siitä! kymppi kuplahti. – Saksiniekoille tietenkin.

Parvi kiskoi turkit pohjakivikossa asustavien rapujen luokse. Nämä tarkastivat tilauskirjansa ja ryhtyivät heti purkamaan talviturkkeja ja leikkaamaan niiden kappaleita uuteen kuosiin. Eräs saksiniekka tuli kympin tykö, ja ne sopivat korvauksesta ja sen maksusta. Kymppi totesi, että enää pari tällaista päivää, niin parvi voisi lopun vuotta kölliä rantakaislikossa, tai missä kukin nyt kulloinkin viihtyi.

Paluumatkalla se sama pieni kysyi, miksi turkit vietiin ravuille.

– Ne puretaan, niin kuin näit, kymppi selitti, – ja niistä tehdään uusia. Perillä etelässä on kylmä ja siellä tarvitaan paljon turkkeja. Merileijonat tilaavat niitä ravuilta joka vuosi.

– Tulevatko ne leijonat hakemaan niitä täältä?

– Ei tietenkään. Ne lähetetään valasrahtina.

– Minä haluan mukaan. En ole koskaan nähnyt merileijonaa.

– Ensin se näyttää suunnilleen tältä, kymppi sanoi ja avasi kitansa aivan ammolleen. – Sitten se syö sinut.

Pieni säikähti ja pärskähti sivuun toisen hampaiden ulottuvilta, polskutteli mielipaikkaansa ison karin ja katiskan väliin, heilutteli eviään ja aukoi suutaan. Sitten se alkoi yhtäkkiä näyttää kovin päättäväiseltä.

12 kommenttia:

  1. Taidan pitää turkin tällaisella maaleijonalla ja katsella vaan, kun muut pärskivät ja luovuttavat turkkinsa. Telkkarista on kyllä kiva katsella merileijonia ja muita luonto-ohjelmia, mutta olen liian tosikko lähteäkseni mukaan.
    Tykkään kyllä lukea tällaisia juttuja ja naureskellakin, se suotakoon ;-)

    VastaaPoista
  2. Hahaaahaa... valasrahtina:)))) Ihanaa aamusatuluettavaa. Kiitos peikko!

    VastaaPoista
  3. Tämä satu lienee puoliksi totta. Talviturkit sen muut. Mutta minä se vasta taitava oon. Osaan kirjoittaa totena siten, että se onkin kokonaan satuilua! Taito se on minullakin, ainakin jonkunlainen! : )

    VastaaPoista
  4. Miula on vuan se kesäturkki..;)

    ☺☻

    VastaaPoista
  5. Höh, piti lukea uudelleen, että missä vaiheessa ne muuttuivat kalaksi, mutta vaihetta ei ollut. Ilman turkkia on kala. Kun kasvattaa turkin, on ihminen. Kuinka yksinkertaista!

    VastaaPoista
  6. Olipa niin viehättävä juttu, että taitaapa jäädä onkimiset vähiin tänä kesänä.
    Koko ajan vaan miettisi, että korkkia kiskoo se söpöiskäinen päättäväinen pikkufisu. En haluaisi, että sen kitarisat rispaantuu.

    VastaaPoista
  7. Karun jälkeen peikko, on jälleen kirjoittanut aivan ihanan tarina. Olenkin aina ihmetellyt, että mihin ne talviturkit oikein joutuvat :)

    VastaaPoista
  8. Oivoi peikko, hienoa että peikolla alkoi kesä! Talvi oli kyllä hirveän pitkä tänä vuonna.

    VastaaPoista
  9. Hauska tarina ja sopisi vaikka linkitettäväksi Kihivas-haasteeseen, jossa aiheena oli juuri talviturkki, siihen, kun ei tullut yhtään vastinettakaan.
    Aurinkoista kesän jatkoa Isopeikolle, jonka luolaan taas löysin, kun mietin, missä hän mahtaakaan viipottaa.

    VastaaPoista
  10. Mul ei o minkäännäköst turkkii, joten voivoi, enny voi auttaa merileijonii :( Iha vaa uikkarit pääl kävi jo toukokuu pualel kastautumas järves. Mut miälenkiintost olis tiätää miks piäni tuli yhtäkkii nii päättäväise näköseks.

    VastaaPoista
  11. Kiitos linkityksestä! :)
    Tervetuloa toistekin mukaan haasteisiin.

    VastaaPoista
  12. se on kuin vastasyntyneen ensimmäinen kylpy, lämpimästä äidin masusta kastavat vauvan viileään maailman veteen ja aina uudestaan joka juhannus, huulet sinertyvät ja pääsee ilon kiljaisu. Maailman kravut ja pienet kalat purkavat pesuvettä

    VastaaPoista