keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ajanloppu

– Hei! Oletko huomannut? Aika loppuu! mies kiljuu kireän kimeällä äänellä.

– Miten niin loppuu? Onhan tässä aikaa vaikka kuinka ennen iltaa, nainen sanoo.

– En minä sitä tarkoita, vaan kalenteria. Katso nyt. Kolmannen­kymmenennen­ensimmäisen päivän jälkeen ei ole enää mitään, pelkkiä tyhjiä ruutuja.

Nainen naurahtaa ja menee keittiön seinällä roikkuvan kalenterin luo. Mies seisoo sen edessä ja tuijottaa heinäkuuta. Kalenterin kuvassa on kimmeltävä järvenselkä, auringonpaistetta ja koivuja.

Mies vilkaisee naista ja painaa sormensa kuukauden viimeisen päivän jälkeisille tyhjille ruuduille.

– Katso nyt! hän vingahtaa.

– Hupsu. Koskahan olet viimeksi käyttänyt kalenteria? nainen ihmettelee, kääntää lehteä ja paljastaa elokuun. Mies huokaisee. Aikaa onkin vielä. Hän selaa kalenteria eteenpäin ja hymyilee joka lehden jälkeen yhä leveämmin. Sitten tulee joulukuu ja vuoden viimeinen päivä.

– Aika loppuu, mies vaikertaa. – Se loppuu kuitenkin.

Nainen naurahtaa. Mies jatkaa voivotteluaan. Nainen kimmastuu ja käskee miehen mennä kirjakauppaan katselemaan kalentereita. Mies menee, on poissa monta tuntia ja palaa sitten tavattoman onnellisen näköisenä.

– Selvisikö asia? nainen kysyy.

– Joo, mies tunnustaa. – Oli siellä vielä lisää kalentereita

– No loppuuko aika?

– Kysyin sitä niiltä, ja ne sanoivat, että se loppuu joka vuosi, kun kalenteri loppuu. Sitten ne selittivät, että elokuvantekijät tarvitsevat aiheita katastrofielokuviin ja näin ne voivat tehdä uuden elokuvan aina kalenterin päättyessä.

– Aika pöllöä. Mutta ainakin näytät tyytyväiseltä.

– Ostin tällaisen, mies sanoo ja näyttää pientä muovista ja lasista koottua laitetta.

– Puhelimen, taas.

– Tässä on kalenteri, joka ei lopu koskaan. Selasin sitä jo melkein kolmetuhatta vuotta eteenpäin ja päiviä riitti aina vaan. Ajattele!

– Luulisi piisaavan, nainen virnistää.

– Mutta tiedätkös, mies aloittaa ja hänen ilmeensä synkistyy. – En millään ehdi käyttää tätä kalenteria loppuun...

8 kommenttia:

  1. Ajan kanssa ei sovi leikkiä. Jos se loppuu, uhkaa ajattomuus.Miten sitten käy ajan? Ajan käyntiä varten on yleensä valmistauduttava huolellisesti, niinkuin parhaan vieraan visiittiin. Alkaen ajattomasta pukeutumisesta,seurustellen ajan hengen mukaisesti, ajoittain seuraten aikaa munakellosta, jotta aika ei ylittyisi jos tahtoo saada uunista mehevänä säilyneen possupaistin!Aika ja moinen homma on siinnä! Ajast-aika, elikkä Alma Nakka oli tässä hommassa ihan ässä!! Siihen mummi piirusti kosmoskynällä tärkeitä aikoja, joita ei muuten olisi muistannu.Ajoittain täytyi sylkästä kynän päähän, jotta aikoja saattoi merkitä. Aika metkaa =)

    VastaaPoista
  2. Aika ( on ) omituinen juttu. Esim. vuoren huipulla kello käy nopeammin kuin alhaalla meren tasolla ( ja varmaan pinnan allakin, jos on vedenpitävä kello ). Painovoima vaikuttaa aikaan - väitti Einstein - varmaan kalenteriinkin.

    VastaaPoista
  3. Loppuuhan se elokuun viimeisenä.

    VastaaPoista
  4. Mies oli huolissaan oikeasta asiasta.
    Kunkin meittin tulisi elellä ja oleilla tällä maapallilla siten, että ei olisi väliä, vaikka aika loppuisi justiinsa.
    Aarteet eivät olisikkaan tässä maalimassa ja tässä ajassa.

    VastaaPoista
  5. Hm, Mayakalenterin aika loppui jo!

    VastaaPoista
  6. Joka päivä loppuu joiltakin aika!
    Sitten alkaa ikuisuus---.

    VastaaPoista
  7. Siinähän on viehätyksensä kun vanhan vuoden aika loppuu ja päästään aloittamaan uutta vuotta.
    Ihan mukavana koen ihmisen keksimät kuukaudet, ajallisisia kiinne kohtia.

    Eikä onneksi ole enää kireää aikatauluakaan pakko käyttää, kuin hyvin harvoin...;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos peikko mukavasta pakinasta.

    VastaaPoista