Hissi joka hidasteli

Kello kilahtaa ja mies astuu hissiin, jossa jo seisoo kesäisesti pukeutunut nainen. Mies nojaa hissin seinään niin, että hän näkee naisen, vetää sormensa hiustensa läpi ja tuijottaa kiinteästi.

– Missäs kävit? nainen kysyy.

Mies hätkähtää. Eihän tuollaista kysytä, ei ainakaan ventovieraalta. Hän kääntyy katsomaan itseään peilistä ja kampaa taas hiuksiaan sormilla. Hissin vauhti hidastuu tuntuvasti ja se jurnuttaa melkein paikallaan. Mies vilkuilee hissin seinällä vaihtuvia kerrosnumeroita.

– Mitäs joulupukki toi? nainen kysyy.

Mies tuijottaa naista suu auki. Kumma tyyppi, hän miettii, kyselee joulupukista heinäkuussa. Hissin liike alkaa muistuttaa vanhanmallisen seinäkellon puntin hidasta kulkua.

– Kerro edes jokin kommellus, nainen tivaa. – Minulla on kiire.

Mies ei sano mitään, tuijottaa vaan naista ja on synkän näköinen. Hän siirtyy hissin kojetaulun ääreen ja painaa yhtä aikaa seis- ja hälytysnappeja.

– Tuo ei auta, nainen toteaa. – Tarvitaan juttuja, tarinoita tai hassuja sattumuksia, ymmärrätkö?

Mies ei vieläkään saa suutaan auki. Naisen vintti on selvästi pimentynyt. Mies kaivaa taskustaan kännykän, joka osoittautuu mykäksi.

– Kuuntele sitten, nainen sanoo. – Kun rakennemuutos alkoi tyhjentää maaseutua, jäi asuintalojen lisäksi suurin osa aitoista tyhjiksi ja saunoista kylmiksi. Tontut jäivät paikoilleen ja yrittivät hoitaa perinteisiä hommiaan, mutta antoivat lopulta periksi ja muuttivat kaupunkeihin. Kaupungeissa ei ollut aittoja ja saunatkin olivat lähinnä hikikoppeja, joiden loukossa ei saunasirkkoja kuultu, joten tontut olivat siellä yhtä työttömiä kuin maalla.

Mies tuijottaa naista suu auki. Hullu se on, hän miettii ja painautuu hissin perimmäiseen nurkkaan.

– Ne ovat kuitenkin kekseliästä väkeä, nainen jatkaa, – eivätkä jääneet surkuttelemaan kohtaloaan. Osa rupesi joukkoliikennetontuiksi ja huolehtii nyt metrosta, ratikoista ja busseista. Jotkut entiset aittatontut ryhtyivät lähikauppatontuiksi ja kiertelevät nyt niiden varastoissa. Tontut ovat kiivasta väkeä ja saattavat suuttua jos niitä kohdellaan huonosti, tiedäthän?

Mies pudistaa tahtomattaan päätään, ja hänen suupielensä värähtää. Nainen jatkaa.

– Hisseissä, tai oikeastaan hissikuiluissa on hissitonttuja. Sinä olet nyt suututtanut tämän hissin tontut.

– Minäkö? En minä ole tehnyt mitään, mies kiljahtaa.

– Ehkä sinun olisi pitänyt. Hissitontut uskovat, että matka taittuu sitä nopeammin, mitä hauskempaa seuraa on mukana. Ne tykkäävät erityisesti tarinoista. Katso vaikka.

Nainen kävelee ulos juuri auenneesta hissin ovesta. Mies ryntää hänen peräänsä, mutta ovet sulkeutuvat ja hissi lähtee liikkeelle. Mies painelee kaikkia mahdollisia nappeja ja kiljuu. Lopulta hän kokoaa itsensä ja alkaa kertoa tarinaa Voipukista ja noidasta.