Jyrisevä susi

Pieni susi loikoo kalliolla ja lämmittelee auringonpaisteessa. Aurinko sujahtelee sen turkin sisälle, kurkistaa suden suljettujen silmäluomien alle ja välkehtii sen terävissä valkeissa hampaissa. Lämpimän kangasmetsän pihkainen tuoksu kutittaa suden nenää ja kertoo hajutarinoita metsän tapahtumista.

Yhtäkkiä pilvi menee auringon eteen ja piilottaa sen sudelta. Susi raottaa silmäluomiaan ja toteaa, että pilvi on ihan pikkuriikkinen ja väistyisi varmaan pian auringon edestä. Susi sulkee silmänsä ja odottaa.

Pilvi ei kuitenkaan väisty ja hukkaa käy harmittamaan. Se ojentaa käpälänsä ja kiskottelee itsensä hereille, siirtyy sitten muutaman askeleen varjosta aurinkoon ja käy maate. Pilvi seuraa sutta ja rupeaa taas varjostamaan sitä.

Susi suuttuu ja murisee pilvelle. Pilvi säikähtää ja menee kauemmas, mutta tulee kohta alemmas.

– Leikitään, se sanoo ja tekee itsestään pilvisuden.

Pieni susi pistää päänsä kenoon ja tuijottaa pilveä, joka on loikkivinaan sutena pitkin ja poikin taivaankantta.

– Pilvi ei ole oikea susi, susi ärmähtää. – Se ei ole yhtään pelottava.

Pilvi muuttuu mustaksi ja jyrähtää. Se näyttää nyt sudelta, joka ravistaa vettä turkistaan. Vesi sataa pienen suden päälle ja sekin ravistaa turkkiaan kuivaksi. Vettä tulee kuitenkin koko ajan lisää ja kohta hukka on ihan märkä. Se istuu kalliolla ja mököttää. Sen häntä ja koko susi näyttää märkänä kovin ohuelta ja kapoiselta.

Pilvi lopettaa satamisen ja tulee taas alemmas. Se ottaa palkeet taskustaan ja ryhtyy puhaltamaan niillä sutta kuivaksi. Susi nousee ja ravistaa itsensä. Sitten se kääntyy niin, että sen kuono on suoraan tuulta päin ja vesi kulkee sen turkista kirsusta aina hännän päähän asti ja valuu siitä maahan isoksi lätäköksi.

– Ei noin leikitä, pieni susi sanoo pilvelle. – Ei saa kastella toista.

Pilvi näyttää katuvalta ja sanoo että se säikähti sutta, eikä se muutenkaan osaa leikkiä muuten kuin satamalla ja tekemällä itsestään kuvia. Pieni susi sanoo, että ne voivat leikkiä yhdessä ja tehdä puroja metsään. Se on pilven mielestä hyvä ajatus, ja se lähtee suden kanssa joen rantaan.

Rannassa susi juoksee joen törmää ylös ja alas. Pilvi sataa ja seuraa sutta. Sateesta muodostuu kuohuvia puroja, jotka kohisevat koskina rantaan, loikkaavat siitä veteen ja tekevät sinne paljon kuplia. Pilvi on riemuissaan, se sataa puroihin yhä isompia pisaroita ja jyrähtelee välillä. Pienen suden päälle ei sada yhtään pisaraa.

Pienellä sudella on mukavaa ja se miettii, miten kettu ja karhu hämmästyvät, kun se jyrähtää niille samalla tavalla kuin pilvi. Se on ottanut pilvestä mallia ja osaa jo melkein. Ehkä se voisi jonain päivänä opettaa karhuakin jyrisemään.