Karhun uudet vaatteet

On kuuma. Aurinko värisyttää ilmaa. Ihmiset kulkevat naama punaisena ja etsivät varjopaikkoja. Ilmastoidussa autossa istuu itsetietoinen tyyppi, joka virnistelee jalankulkijoille, mallaa karvalakkia päähänsä ja on tutisevinaan vilusta.

Torin reunassa on vaatekauppa, jonka ovet ovat levällään. Ilma seisoo kaupan sisällä, ja myyjät leyhyttelevät itseään koreaksi maalatuilla pahvinpalasilla.

Kauppaan tulee karhu. Se istuutuu ovensuujakkaralle, laskee kontin selästään lattialle ja pyyhkäisee otsansa käpälävarrellaan. Myyjät ahtautuvat liikkeen perimmäiseen nurkkaan ja löyhyttelevät itseään entistä kiivaammin. Joku inisee.

– Aika lämmintä, karhu sanoo, ottaa kontistaan oluttölkin, suhauttaa sen auki ja katselee ympärilleen. – Missä kaikki asiakkaat ovat?

– Siinä ne istuvat ovensuujakkaralla, oranssiin hameeseen ja valkeaan isoäiti-tyyppiseen pitsipaitaan pukeutunut myyjätär toteaa. – Vai oletko sinä asiakas?

Karhu nyökkää ja ryhtyy raplaamaan turkkinsa vetoketjua. Myyjätär mittailee karhua katseellaan ja toteaa, että heillä on varmasti jotain sopivia kesävaatteita noinkin suurikokoisille asiakkaille. Sitten hän pyörähtää kannoillaan ja katoaa kaupan takimmaiseen peräsoppeen. Muut myyjät hymyilevät ja leyhyttelevät itseään.

– Kokeillaanpa näitä, oranssihameinen myyjätär sanoo ja laskee tiskille kirjavan kasan vaatteita.

Karhu nousee, pöyhii vaatekasaa ja alkaa riisua turkkiaan. Myyjät alkavat kirkua. Pahvileyhyttimiä tippuu heidän käsistään, ja he kääntävät selkänsä karhulle.

– Riisu vasta tuolla sovituskopissa, myyjätär neuvoo, keikistää päätään ja virnistää. – Taidat tarvita alusvaatteitakin. Minä tuon.

Karhu ei sovi pukukoppiin, joten se ottaa yhden väliseinän pois. Myyjätär kantaa vaatteita karhun sovitettavaksi, ja karhu sovittaa. Välillä se on punaisissa, välillä sinisissä tai keltaisissa. Se käy pyörähtämässä kopin ulkopuolella ja kuuntelemassa, kun myyjät imartelevat vaatteiden sopivuutta. Aika ajoin kontio istuu pukukopin jakkaralla, juo olutta, kertoo tarinan tai pari ja jatkaa taas vaatteiden sovittamista. Myyjillä alkaa olla hauskaa, eikä karhu ole heidän mielestään enää ollenkaan pelottava.

Lopulta karhu valitsee turkoosit kesäpöksyt ja sinisen kesäpaidan, ei suostu enää riisumaan niitä, vaan maksaa ne kolmella kävyllä. Sitten se pyytää turkilleen pussin ja oranssihameisen myyjättären kanssaan elokuviin vielä samana iltana. Myyjätär suostuu, punastuu ja hymyilee leveästi, iskee silmää karhulle. Muut myyjät huutavat hurraata ja veuhtovat soreilla pahviviuhottimillaan.