perjantai 30. elokuuta 2013

Taitoilija

– Minä osaan, katsokaa! nainen huutaa ja survaisee miekkansa kiveen, nykäisee sen sieltä taas ulos ja heiluttaa päänsä yllä. – Näittekö mitä tein? Kiveen ei jäänyt jälkeäkään.

Ohikulkijat tuijottavat eteensä ja kulkevat ohi. Nainen törkkää miekan uudelleen kiveen ja vatkaa sitä siinä kuin kauhaa puuropadassa, mutta kukaan ei edes vilkaise. Mitä rajummin nainen heiluttaa miekkaansa, sitä kiivaammin ohikulkijat kulkevat ohitse.

– Sulla on teatterimiekka, tokaisee pojankloppi, joka on juuri lukenut ritaritarinoita kirjastosta luvatta lainaamastaan kirjasta. – Tollanen ei muuten onnistu.

– Se mikään teatterimiekka ole! Tule itse kokeilemaan!

Nulikka tulee ja nainen antaa hänelle miekan. Poika jaksaa hädin tuskin pidellä sitä. Heiluttamisesta eikä kiveen survomisesta tule mitään.

– Miten tää käynnistetää? Onks täs jossain joku nappi, vai?

– Se on ihan tavallinen miekka, taottu damastiteräksestä. Voit katkaista sillä sormesi jos haluat.

– Hullu akka, nulikka toteaa ja tiputtaa miekan kädestään.

Nainen nappaa miekan, työntää sen kiveen ja vetelee siinä pitkin ja poikin. Poika katsoo suu auki ja menee kokeilemaan kiveä. Kovaa on, ei velliä ollenkaan.

– Mä kerron iskälle. Se on poliisi, poika sanoo ja soittaa saman tien.

Poliisit saapuvat paikalle. Nainen työntää miekan kahvaa myöten kiveen ja jättää sinne. Kun poika selittää, miten nainen äsken hämmensi miekallaan kiveä, poliisit katsovat naista poliisisti ja kokeilevat kiven kyljessä jököttävää miekan kahvaa. Se ei liikahdakaan.

– Jahas, mistä täällä oikeasti on kysymys? toinen poliiseista tiedustelee.

Nainen sanoo, että hän tahtoi tulla huomatuksi ja esitteli siksi taitojaan. Muut kuin poika eivät kuitenkaan huomanneet eikä poikakaan oikeasti uskonut. Ehkä poliisit haluaisivat nähdä, mitä hän osaa ja vaikka uskoa siihen. Poliisit lupaavat katsoa.

Nainen vetää miekan kivestä. Poliisit kavahtavat taaksepäin ja tarttuvat virka-aseeseensa. Nainen sörköttää kiveä, leikkaa siihen oven ja astuu sisään. Ovi jymähtää kiinni hänen takanaan, eikä kivessä näy pienintäkään jälkeä.

– Aika taitavaa, toinen poliisi toteaa.

– Varsinainen taitoilija, hänen kollegansa tunnustaa ja sanoo harvoin nähneensä yhtä taitavaa miekan käsittelyä, vaikka onkin virkaurallaan ehtinyt nähdä melkein vaikka mitä.

Nulikka kaivaa nenäänsä ja pyyhkäisee sieltä löytämänsä palleron kiven kylkeen.

– Oisin mäkin osannu, hän sanoo ja vaihtaa sierainta.

7 kommenttia:

  1. Heh, mitä ne aina noita poliiseja mollaa?!!!

    VastaaPoista
  2. Koputan kiven oveen...kirjoitti puolalainen nobelisti. Hän teki sanoilla suuremman vaikutuksen kuin toinen nainen miekalla. Miekalla ja voimalla jää ehkä historiaan vuosilukuina, mutta magiaan ei kukaan usko ja erilaisuus pelottaa.
    Onneksi hän pääsi itse valitsemansa kiven sisään, eikä joutunut poliisien valitsemaan.

    Kivet ovat aina kiehtoneet minua, siksi tämäkin tarina teki vaikutuksen.

    VastaaPoista
  3. Kiveä kovempi (on kirja, jonka Graham Greene on kirjoittanut, ja takuulla se on hyvä kirja, yksi hänen parhaimmistaan).

    Mutta olisiko tuo nainen sittenkin vielä kiveä kovempi? Iski ainakin aivoni säpäleiksi. Sirpaleet lensivät pitkin pihaa. Ja sieltä niitä on vaikea kerätä. Enpä taida yrittääkään. Mitä minä niillä tekisin, tuntuu siltä.

    VastaaPoista
  4. isopeikko oli karussa, onneksi löysin, koska kaipasin. Minä olen kivi-ihminen

    VastaaPoista
  5. Kuningas Arthur kadehtisi tuota miekkaa - Excalibur kalpenee sen rinnalla. Vai olisikohan naisessa kunkkuainesta.

    VastaaPoista