Uskomaton juttu

Rane lupaa taas kertoa tarinan per tuoppi. Kukaan ei viitsi tarjota, saati, että jaksaisi kuunnella Ranen omituisia vuodatuksia. Paikalle sattuu kuitenkin kansanperinteen kerääjä, joka kuulee Ranen lupauksen ja päättää hoitaa sen päivän työrupeamansa siinä tuopin ääressä. Hän istuutuu Ranen pöytään, ottaa sanelukoneen taskustaan ja lupaa nauhoittaa koko jutun. Rane on elementissään ja alkaa kertoa.

– Istuin kerran nurkkapöydässä ja kuulin, kun naapuripöydässä kerrottiin tämmöistä. Joku missiministeri tai semmoinen oli ollut aurinkorannoilla ja saanut satiaisen tai muun hämähäkin. Paikalliset lääkärit eivät olleet osanneet tehdä sille mitään, mutta ne olivat lähettäneet sen missiministerin jonkun poppaukon luokse. Se oli rummuttanut ja soittanut torvea ja ripotellut erivärisiä hämähäkkejä ministerin strategisiin paikkoihin. Sellaisia karvaisia pitkäjalkaisia, niin että niitä oikein kuhisi pitkin. Ministeri oli ensin ollut urheaa, mutta sitten se oli kiljunut kaikkia helvetin piruja avuksi ja ne olivat tulleet. Joka paikka oli täynnä ties mitä alieneita, Siellä oli ollut samanlaisia petoja kuin siinä yhdessä elokuvassa ja sitten tavallisia pieniä vihreitä. Ne olivat jokainen hakeneet imupillin ja ruvenneet imemään sen naisen verta, sen missiministerin. Ne olivat hirmuiset ryystäjäiset, meteli oli kuulunut kuuhun saakka. Ministeri oli ollut vähän sekaisin, mutta kun se tajusi mitä tapahtui, se alkoi kiljua kuin sika. Koko alieniväki säikähti ja lopetti veren ryystämisen. Joku niistä oli vielä puhaltanut juomaansa verta takaisin naiseen niin, että sille oli tullut siitä julman suuri paise, joka oli sitten seuraavalla viikolla puhjennut ja sieltä oli kuoriutunut vaaleanpunainen lepakko. Mutta silloin ministeri ei vielä tiennyt sitä, vaan oli ihan tuskissaan, kun sen paikat oli ihan täynnä satiaisia ja kutina hirmuinen. Poppaukko vaihtoi taktiikkaa ja heitti jotain ihmepulveria ilmaan. Se jäi sinneroikkumaan pilvenä, ja ministerin kutina lakkasi laakista. Tosin siitä – naisesta siis, ei kutinasta – tippui koko ajan satiaisia kasapäin maahan. Siellä ne kulkivat peräsatiaista niin, että jono näytti kirjoitukselta. Se oli jokin poliittinen pamfletti, jonka se ministeri heti omi. Silloin poppaukko kosi ministeriä. Se suostui heti. Poppaukko kiljui niin, että pilvi irtosi taivaasta ja tipahti niiden niskaan. Silloin ministeri muuttui Kekkoseksi, eikä poppaukkoa enää haluttanutkaan naida sitä.

Kansanperinteen kerääjä tuijottaa suu auki.

– Tämä tarina on tosi, Rane toteaa oltuaan hetken hiljaa. – Pistä nyt bisse.