Bussi on tupaten täynnä, kun se mennä hyrryttelee kesäistä päivää pitkin mäkeä alas ja heti perään toista ylös. Takapenkillä istuvat huru-ukot laulavat ronskeja lauluja, etupuolella mummot kutovat sukkaa ja kaulaliinoja. Puolessa välissä istuvat nuoret ja lapset tikkukaramelli suussa. Kenguru on kuskina.
Yhtäkkiä pussiin pujahtaa pörriäinen ja istahtaa Laila-Leilan viereen ikkunaruudulle. Laila-Leila on juuri oppinut päiväkodin pihaleikeissä, että pörriäiset voivat pistää tai puraista, ja hän päästää hampaankolossaan tilaisuuttaan odottaneen kiljunnan.
Hän kiljuu pitkään ja paksusti, välillä lyhyeen ja kapoisasti. Kiljunta herättää ihmisten mielissä uinuvia sankaruuksia. Ensimmäisenä nousee etupenkin mummo ja yrittää pyydystää pörriäisen puolivalmiiseen sukkaan. Ei siitä mitään tule. Pörrömörri irvistää mummelille ja tämä perääntyy. Kenguru laulaa pientä nokipoikaa.
Nyt nousee pitkäpartainen harmaaukko. Risaiset, pohjattomat kengät pyöröhtelevät hänen nilkkojensa ympäri, kun hän lompsii kohti pärriäistä.
Harmaaukko ohittaa soreasti koreasti pukeutuneen arvorouvan, joka neuvoo ukkoa noudattamaan suurta varovaisuutta, jotta lapset eivät säikähdä ja asia hoituu sutjakasti. Harmaaukko kumartuu rouvan eteen, ottaa tämän jalasta punaisen tanssikengän ja kokeilee sen koron iskua kouraansa. Hyvin iskee, kyllä mörripörrö nyt saa kyytiä.
Ötökkä istuu ikkunalla ja näyttää kieltä lähestyvälle ukolle. Ukko huitaisee korkokengällä pörriäistä otsaan, mutta hutihan siitä tulee. Kengän korko osuu ikkunaan, joka hajoaa kahdeksituhanneksi kolmeksi pirstaleeksi. Pörriäinen vaihtaa ikkunaa ja harmaaukko kömyää perässä. Taas lasi pirstoutuu. Arvorouva kiljuu, että hänen kenkänsä on juuri aamulla lankattu ja että sitä pitää rakastaa tosissaan.
Kenguru seuraa tapahtumia peilistä. Kun linjabussin toisen kyljen kaikki ikkunat on rikottu, hän painaa kaasun pohjaan loikkajalallaan ja sanoo, että ajoviima kyllä imaisee öttipörriäisen matkaansa. Niin se tekeekin, mutta työntää saman tien seuraavasta ikkunasta sisään. Laila-Leila heiluu ja huiskaa ja johtaa lasten kiljukonserttia. Lähisanomien toimittaja tekee muistiinpanoja ja päättää julkaista arvionsa konsertista huomisessa lehdessä.
Pörriäinen alkaa kyllästyä istumaan olemattomiin häviävillä ikkunoilla, eikä sillä ole muutakaan istumapaikkaa täydessä bussissa. Se nousee seisomaan, kurottaa ja painaa piip-nappia. Kenguru pysäyttää auton pysäkille ja suhauttaa oven appoiseksi. Öttiäinen lentää ulos, pysähtyy ovella ja nostaa hattuaan, kiittää kyydistä ja lupaa suositella sitä kaikille sukulaisilleen.
Oi voi, minullakin on yksi hampaankoloon takertunut kiljunta jemmassa, pitääkin käydä kiskomassa se ulos hammasväliharjalla ennen kuin siitä aiheutuu vaaraa viattomille öttipörriäisille.
VastaaPoistaKyllä noi kiljunnat on aikamoisia, jos niitä paljon hampaankoloon jää.
VastaaPoistaMä tunsin lapsena kaksoset, joiden nimet oili Leila ja Laila,hi!
Kyllä oli hyörinää! Opin tästä faabelista, että kenkiä täytyy rakastaa!
VastaaPoistaHirvitys, jos öttipörriäiseen olisi tanssikengän korkko kalahtanut. Se olisi voinut ruveta voimaan ylihuonosti, tai sen piikki olisi taittunut, tai sen siitepölypussit puhjenneet. Se oli bussimatkalla kertomaan sukulaisilleen, että meidän omenapuissa on hyvää pölyä.
VastaaPoistaTänä vuonna osa sen sankasta suvusta jo keräsi kaikkea omppupuistamme niin paljon ja meille tuli monta kiloa makoisia omenoita.
Kauan eläköön öttipörriäinen lukuisan sukunsa kanssa!
Mieluista luettavaa tuo sanojen ja mielikuvituksen leikki.
VastaaPoistaSuorastaan törkeää kanssaeläjän kohtalua!! Oli pörriäinen niin kohteliaskin, että...
VastaaPoistaMinusta tämä muistutti painajaisiani.
VastaaPoistaLinja-autossa on tunnelmaa...... matka taittuu eikä kenelläkään ole yksitoikkoista. Värikästä matkantekoa niin kuin VR:llä
VastaaPoistaapuva! en tykkää pörriäisistä, varsinkaan autojen sisällä, kiljuisin kyllä kovasti
VastaaPoistaIhana tarina. Suupielet nykii ja hyvällä mielellä on mukava jatkaa päivää! Kiitos!
VastaaPoista