Susi ja peikko

Metsän reunoilla kasvaa koivuja, joiden lehdet syksy on kellastanut. Aurinko paistaa, lehdet hehkuvat. Muutama vielä vihertävä lehti kertoo erilaisuudesta. Leuto tuuli irrottaa lehtiä puista ja levittää niitä sankkana sateena maahan.

Pieni susi on juossut vihreiden kuusten alla, katsellut sieniä ja säikytellyt hiiriä ja myyriä. Se on kiertänyt mäntykankaat ja katajikot, kulkenut suot ja kanervikot. Metsän reunan kultainen koivikko on sille uusi, ja se pysähtyy sen laitaan, istuutuu maahan ja katselee putoavia lehtiä.

Koivunoksan alla, hämähäkinseitistä punotussa keinussa, kiikkuu pikkiriikkinen peikkotyttö. Sen päällä on ruskea mekko ja siinä kirjavia paikkoja koristeena, niin kuin kaikissa satukirjoissa on totuttu peikoilla näkemään. Peikon jalat ovat paljaat, ja mekon alta pilkistää kirjava tupsupäinen häntä, joka keinuu peikossa samalla kun peikko keinuu kiikussa. Tytön naamalla on ilkikurinen ilme.

– Sano pöö, hassu karvaturri, peikkotyttö ehdottaa sudelle.

– En sano, susi urahtaa, – Enkä ole karvaturri.

– Mikäs sinä olet?

– Sinä olet hiiri. Sudet syövät hiiriä.

Peikkotyttö tirskahtaa, potkaisee keinulle vauhtia ja kasvaa vähän suuremmaksi.

– Joskus hiiret syövät susia, se sanoo ja näyttää kieltä.

Susi kallistaa päätään. Peikko kasvaa koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi. Kohta se on jo melkein suden kokoinen ja koivunoksa taipuu niin, että peikon takamus raapii maahan uraa keinun heilahdusten myötä. Peikkotyttö loikkaa keinusta ja suorii mekkonsa, tulee suden tykö ja rapsuttaa sitä korvien välistä. Se on pienen suden mielestä mukavaa, vaikka se muriseekin ja yrittää väistää.

– Tule minun kanssa, peikkotyttö ehdottaa ja juoksee keltaisten lehtien keskelle.

Susi seuraa sitä ja saa päälleen hurjan lehtiryöpyn. Ryöpystä tulee kasa. Sen alla on keltaista pimeää. Susi loikkaa ulos, työntää kuononsa lehtimaton alle ja auraa siihen uran, johon peikkotyttö saa kompastua ja tuiskahtaa mahalleen.

Lehtiriehassa menee koko päivä. Illalla pieni susi kertoo karhulle ja ketulle, miten se löysi kaverin ja juoksi koko päivän peikon lehtikullassa. Sitten susi menee makuusijalleen ja loikkaa siitä suoraan unten maille. Kettu kierittää iltajuuston takaisin komeroon.