Markkinoilla soi karhu

Karhu kävelee torilla kontti selässä. Myyjät ja helppo­heikit juttelevat mukavia ja kauppaavat tavaroitaan. Ihmiset siirtyvät kojulta toiselle. Aurinko on piilossa pilven takana. Tuuli käy pohjoisesta.

– Kuulehaa sie ukko, vanha tori­mummo sanoo karhulle. – Siul on komia nuttu, vaiha se miun röijyhöin.

Karhu pysähtyy ja katsoo mummoa, jonka kurttuinen naama loistaa ja nauravasta suusta pilkottaa kolme hampaan­nysää. Mummo on tarttunut päällimmäisen villa­röijynsä liepeeseen ja meinaa riisua sitä yltään.

– Vanhal on aina niin kylmä ja holotna, paleleekin, hän selittää.

Karhu nyökkää. Se sanoo, että nuttu on perintö­kalu, josta se ei raatsi luopua, mutta palelemiseen sillä on oiva konsti. Se istahtaa penkille mummon kojun viereen ja kaivaa haitarin kontistaan.

Kun karhu vetäisee ensimmäiset tunnustelevat soinnut, markkina­väki lähtee katsomaan, kuka soittaa. Markkinoilla ei ole pitkään aikaan ollut hanuristia, vaikka ennen oli aina.

Karhun haitarin sävelet käyvät ensimmäisenä tanssituttamaan tori­mummoa. Hän nostelee leinisiä jalkojaan päänsä ylä­puolelle ja pyörähtelee villejä piruetteja. Karhu soittaa, pumppaa sirmakastaan lisää säveliä, lyö jalallaan tahtia ja venyttää haitaria vain rutistaakseen sen taas uudelleen kasaan. Tanssi kiihtyy.

Katsojatkin alkavat hetkua ja tarttuvat toisiaan harteista ja lanteista. Mummo on tanssin keskellä, kun se etenee pitkin tori­pöytien väliin jätettyjä käytäviä. Kukaan ei enää osta eikä myy, jokainen elää ja tanssii, on osa yhteistä riemua. Kohta kaikilla on lämmin tai kuuma, eikä ketään palele.

Karhu lopettaa soiton. Tori­mummo pyyhkii hikeä otsaltaan ja sanoo nuortuneensa ainakin sen verran, että joutaisi lähtemään karhun matkaan. Karhu tunnustaa olevansa aikamoinen naisten naurattaja ja kutittaa mummon tyystin hervottomaksi.

– Mänetkös siitä, mummo hohottaa. – Kelvoton olet koko ukko.

Karhu käy löytämässä kaksi markkina­palloa, niitä, jotka on tehty sahan­purusta ja värikkäästä tina­paperista ja sidottu pitkään ohueen kumi­lankaan. Mummo saa toisen. Hän pompottaa sitä ja nuortuu taas niin, että mustikoita ostamaan tullut nuorukainen rupeaa näyttämään hänen rinnallaan vanhukselta. Mummo suikkaa suuta karhulle ja lähtee jututtamaan nuorukaista.

Karhu jatkaa matkaansa, pompottelee markkina­palloaan ja tekee sillä temppuja. Ehkä jossain olisi Käki­salmen väärä vitonen tai Kemi­järven Hulda. Tai vaikka kortti­rinki. Voisi olla mukavaa pelata korttia oikeiden kortti­peli­taiteilijoiden kanssa.