Ravintolassa on huominen

– Herra on hyvä. Rouva on hyvä. Saa syödä.

– Juu juu, häivy nyt siitä.

Mies huitaisee tarjoilijaa, ja kun tämä ei ymmärrä lähteä, mies nousee ja potkaisee pari kertaa napakasti, niin että tarjoilija on kaatua.

– Ei niitä pidä noin kohdella, nainen opastaa. – Saatat joutua vastuuseen, jos niille käy jotain.

– Kyllä ne sen verran kestävät.

– Se on epäkorrektia. Purkaisit aggressiosi muualla.

– Puran missä huvittaa. Ruokakin on taas tätä samaa kelvotonta mössöä. Oikeaa safkaa ei saa enää mistään.

– Auttaisikohan, jos kävisit hakkaamassa kokkia pesäpallomailalla?

– Mitä se nyt auttaisi? Samanlainen kone se on kuin muutkin.

– Potkithan tarjoilijaakin. Luuletko, että se toimii sillä konstilla paremmin?

– Penteleen robotit. Sen jälkeen kun kaikki koneellistettiin, mikään ei ole enää ollut mistään kotoisin.

– Mutta sitähän ihmiset halusivat, laiskotella ja antaa robottien hoitaa hommat.

– Väärin haluttu.

– Mutta hoitavathan ne.

– Tuskin hoitavat. Toistavat samaa vanhaa. Missä on kekseliäisyys ja innostus, entä virheet ja vahingot? Koska olet viimeksi maistanut jotain uutta? Tai kokenut jotain kaavasta poikkeavaa?

– Elämä on kuitenkin aika helppoa.

– Paskat on. Tarjoilija. Kupillinen strykniiniä, ja vähän äkkiä.

– Herra on hyvä. Rouva on hyvä. Saa syödä.

– No niin, mies huokaa. Katso nyt. Ihan sama mitä tilaa, ne tuovat aina samaa mössöä.

– Oletko varma? Nainen epäilee.

– Olen. Katso vaikka, mies sanoo ja hörppää kuppinsa tyhjäksi.