keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Rovaniemen markkinoilla

Helppoheikkien huudot ja posetiivien vingunta täyttävät koko kauppalan. Tori ja sinne johtavat tiet ja kujat ovat täynnä telttoja, kojuja ja kopperoita. Niissä myydään läkkipeltisiä tarvekaluja, rihka­maa, päre­koreja, luutia, vaatteita tai pottuja. Joissakin esitetään sirkus­temppuja. Siellä täällä seisoo sisään­huutajia, jotka yrittävät puheillaan pyörtää torikansaa telttaansa. Ostajat ja myyjät tinkaavat. Karhu ja Iida kävelevät torilla. Hevoset korskuvat ja tepastelevat, kun karhu kulkee niiden ohitse.

Matkalaiset pysähtyvät ampuma­kojun eteen. Kojun­pitäjä tarjoaa kivääriä karhulle ja yllyttää tätä kokeilemaan taitojaan. Karhu ei viitsi, mutta Iida voittaa kojusta kaikki nalle­karhut ja sitoo ne vyötäisilleen. Karhua harmittaa.

– Karhuja halataan eikä roikoteta, se neuvoo.

– Mennään nyt, Iida sanoo ja nyhtää karhua sinne, mistä kuuluu tanssin­jytke.

Keskelle toria on jätetty tyhjä tila, joka on täynnä tanssijoita. Kaksi posetiivaria soittavat tanssi­musiikkia, kumpikin omalla laidallaan. Karhu lontustaa aukean keskelle ja ottaa kontistaan vanhan kannon ja haitarin. Väki hurraa. Paikalla on oikea peli­manni. Posetiivin veivaajat saavat mennä vaihteeksi pyörittämään vaikka tori­rulettia.

Karhu asettelee kannon sopivasti, istuu sille ja tuhisuttaa kurttuaan. Iida nostaa mekkojaan niin että nilkat näkyvät. Musiikki pajahtaa sirmakasta, Iida hyppää korkealle ja aloittaa tanssin. Nalle­karhut netkuavat vyötäröllä. Kansa perääntyy ja antaa taiteilijalle tilaa.

– Paha huti, karhu! eräs katsojista huudahtaa. – Väärä vitonen oli Käki­salmen markkinoilla eikä Rova­niemen. Mönni on eksyksissä.

Karhu nyökyttää, ja Iida käy pussaamassa huutelijan kaljua. Tämä hämmentyy ja pomputtaa sini­vihreästä tina­paperista paketoitua markkina­palloa.

– Markkinapallot! karhu muistaa, kaivaa kontista kuksan ja antaa sen Iidan pideltäväksi.

Otso venyttää palkeita, soittaa Ei ole mulla markkoja taskussa, ja jytinä käy. Iida kiertää, kansa heittää pennejä kuksaan, niin että se on ihan kukkuroillaan. Ihmisten naama loistaa ja he alkavat tanssia.

– Puuttuu vielä markka, Iida kiljahtaa ja nousee pystyyn maasta, jossa hän on kontallaan laskenut pennejä. – Soita nyt jotain suurta ja anteliasta.

Karhu mutristaa kuonoaan. Se kopistaa irto­sävelet hanuristaan ja venyttää sitä niin, että se vetää syvään henkeä; rutistaa sitä ja soitto­peli alkaa puskea ulos Iso Iitan säveliä. Sävelet venyttävät haitaria, puhkuvat ulos ja pauhaavat torilla.

Paikallinen merkki­mies avaa massinsa suuri­eleisesti ja tipauttaa puuttuvan markan karhun eteen. Soitto loppuu heti. Karhu pakkaa sirmakan ja kannon konttiinsa ja lähtee katsomaan millaisia markkina­palloja lähimmällä rihkaman­myyjällä on. Iida kannattelee hameitaan ja kipittää perään.

8 kommenttia:

  1. Karhutarinat vaan on mukavia. Johtuu varmaan tuosta Otsosta.

    VastaaPoista
  2. Kerran olen ollut Käkisalmen markkinoilla. Siellä oli tylsää verrattuna yllä kuvattuun. Koskahan lähtee seuraava juna Rovaniemelle ?

    VastaaPoista
  3. Meillä ei ole ollut karhua meidän markkinoilla, vaikka ne on Suomen ja koko maailman parhaat.
    Niiden nimi on 1700-luvun markkinat!
    Kyllä meillä karhu on, mutta sen pitää olla kokoajan kiinni kunnan vaakunassa.

    Haitarimusiikki on hienoa. Olen kuullut sellasta kirkossakin. Mutta soitto oli toisenlaista, mitä karhu soitteli. Ei ollenkaan Rovaniemen markkinoita, eikä Säkkijärveä, eikä tuu, tuu tupakirullaa.
    Maan korvessa kulkevi lapsosen tietä siellä soitettiin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Peikkonen, kyllä nyt mieli on iloinen. Tässäkin tarinassa tavoitit niin hienosti oikean hengen, sielun silmillä helposti näki Otson ja Iidan... ja nyt vaan odotellaan, josko Nallukka saa markkinapallonsa... :-D
    Tämän kirjoitti Crane

    VastaaPoista
  5. Markkinapallo! Se oli lapsuuden ykköstoive!

    Helppoheikki, hmm, Helppohannasta ei koskaan puhuta....

    VastaaPoista
  6. Näin, kerätään varoja vain tarpeellinen määrä, ei ahmita liikoja...

    VastaaPoista
  7. Ilmassa on suurta juhlan tuntua.
    Rempsakkata vauhdikasta musiikkiakin siellä soitettiin.:)

    VastaaPoista
  8. Musiikkia joka tilaisuuteen ja tarpeeseen. Kivaa siellä varmasti oli. Varmasti huonotuuristen arpajaisetkin!

    VastaaPoista