Sivistys seuraa tilausta

Miehet istuvat kahvilassa ja juovat toista tuopillistaan vahvaa espresso­kahvia. Lauri lukee hevos­urheilu­lehteä ja tutkii toto­veikkaus­kuponkia. Juhani kirjoittaa muisti­kirjaansa ja piirtelee kissan­kuvia.

Toivo kolauttaa kaakao­kulhonsa miesten pöytään ja käy istumaan. Hän hörppää pitkän suullisen, kiroaa juoman kuumuutta ja tervehtii vasta sitten ystäviään.

– Mitäs äijät?

– Mitäs tässä, Lauri sanoo, taittelee lehtensä ja pistää sen tuolin sarjalla roikkuvan takkinsa taskuun.

– Mitäs pitäs? Juhani kysyy ja sujauttaa muisti­kirjan poveensa.

Toivo hörppää kaakaotaan ja sanoo, että hän on lopettanut kahvin juomisen kokonaan. Se on hänen lukemansa mukaan myrkkyä, joka helposti turmelee koko miehen, naisista puhumattakaan. Lauri ja Juhani vilkaisevat toisiinsa, kohottavat espresso­tuoppejaan ja skoolaavat.

– Se mitään turmele, he sanovat yhteen ääneen.

– Pitää olla tarkkana myrkkyjen kanssa, Toivo sanoo, – ja uskoa tieteen­harjoittajia. Ne tutkivat asioita ja tietävät.

– Mitähän sinä olet tutkinut?

– Tieto­lehtiä. Niissä on hyviä juttuja. Tiedättekö mitä on DDT?

– Ympäristö­myrkky. Sitä ei saa enää käyttää, Lauri sanoo.

– Joo, käyttö kiellettiin kun huomattiin, että se haurastuttaa munia, Juhani toteaa.

– Kotkat ja muut rupesivat kuolemaan suku­puuttoon, Lauri jatkaa. – Kaikkihan sen tietää.

Toivo on hiljaa ja katsoo kavereitaan vinosti.

– Siinä lehdessä sanottiin, että herrat rupesivat pelkäämään omien muniensa puolesta, hän sanoo ja hörähtää päälle.

– Niin minäkin pelkään, Juhani tunnustaa ja koputtaa jalko­väliään. – Mulla on nytkin suojus.

– Mulla munat on ihan luomua, Lauri sanoo ja nostaa kaksi korillista ruskeita munia pöydälle. – Näissä ei ole DDT:tä. Haluatteko maistaa?

– Joo. Jos ne on koppiaisia syöneistä kanoista.

– On ne, Lauri sanoo, kutsuu tarjoilijan ja ojentaa sille toisen muna­korin. – Laitetaan nämä, kiitos. Ja tuo vielä kolme tuopillista espressoa, isoja.

– Mulle kaakaota, Toivo korjaa. – Ja uusin Ankka Lampinen.