Vesihiiden ruokaretki

Vesihiisi tormaa perinteikkääseen pikaruokalaan. Tiskin takana seisoo myyjä.

– Terve! Mitä sinä haluat? hän kysyy.

– Pitsaa ja kebabia. Hamppareita ja ranskalaisia. Limua ja muuta sokerivettä.

– Kaikkeako? Sinä olet kovin nälkäinen.

– Joo. Anna vettä.

Myyjä ojentaa hiidelle lasillisen ja sanoo, että tilauksen toimittamiseen menee aikaa ja että hiisi voi sen aikaa istua pöydässä ja katsella jalkapalloa.

Hiisi istuu. Vesi valuu sen hytinä tytinä hyytelökehosta penkille, ja hiisi alkaa kuivua. Se juo veden ja käy pyytämässä lisää, juo sen ja hakee taas lisää. Vesi valuu hiidestä ruokalan lattialle.

– Vielä yksi vesi, hiisi pyytää, juo kaksi jo tiskillä ja vie yhden pöytäänsä.

Kuivuminen kiihtyy ja hiisi änkeytyy vesilasiin. Siellä sen on hyvä ja märkä.

Myyjä tuo kuusitoista hampurilaista, mutta asiakas on hävinnyt. Hän päättää syödä hampparit itse, ottaa pöydästä vesilasin ja tyhjentää sen viemäriin.

Viemärissä on ahdasta. Vesihiisi nitkula nätkylä nutkittelee sen mutkissa ja lopulta, ihan lopulta päätyy samaan järveen, josta se matkalleen lähti. Peikko istuu järven rannalla ongella.

– Oliko maukasta? peikko kysyy ja heittää vesihiidelle kourallisen sieniä. – Syö nuo.