Mistä lapset tulevat

– Hyvä lapsi, mitä ihmettä sinä teet?

Miija nousee lattialta ja piilottaa avaamansa margariini­paketin selkänsä taakse.

– En mitään.

– Sinäkö nämä kaikki olet avannut? kaupan täti tiukkaa ja tuijottaa tyttöä, joka katselee varpaitaan ja potkii margariini­paketti­röykkiötä selkänsä taa. – Missä sinun vanhempasi ovat?

Miija ei sano mitään. Kaupan täti kerää avattuja paketteja varasto­laatikkoon ja komentaa tyttöä auttamaan. Miija tönäisee muutamaa pakettia lähemmäs.

Tytön äiti tulee paikalle.

– Täällähän sinä olet. Ja noin nätisti autat kaupan tätiä. Hyvä juttu. Sinä se olet niin kiltti lapsi.

– Se lapsi on avannut kaikki nämä paketit, kaupan täti sanoo ja laskee täyteen pakatun laatikon äidin ostos­kärryihin. – Tuossa. Sitten vaan kassan kautta ulos.

Äiti hymyilee ja taputtaa Miijan harteita.

– Nyt meillä riittää margariinia pitkäksi aikaa. Olihan sinulla kivaa, olihan?

– Joo, Miija vastaa. – Mutta en minä löytänyt mitään.

– Etkö? Harmin paikka. Mitä sinä etsit?

– Vauvoja tietenkin.

– Vauvoja? Miten sinä niitä keksit etsiä?

– Pappa sanoi, että vauvat kiiluvat silmissä tai ovat margariini­paketissa ennen kuin niistä tulee oikeasti vauvoja.

– Niinkös se puhui? Aika veitikka. Mutta tiedäthän, että oikeasti haikara tuo vauvat?

– Haikarat on satua. Jani sanoi ja se varmalla tietää. Sen äiti on opettaja, enkä minä koskaan ole edes nähnyt yhtään haikaraa sitä paitsi.

Äiti nostaa jätti­kuorman margariinia kassa­hihnalle muiden ostosten lisäksi. Kassa­pojan ilme ei värähdäkään.

– Haikara sinut kuitenkin toi, äiti kertoo. – Eräänä päivänä se soitti ovi­kelloa ja ojensi minulle pienen nyytin. Sinä olit siinä nyytissä.

– Paljaaltaanko?

– Ei tietenkään. Sinut oli puettu nätteihin vihreisiin vaatteisiin ja laitettu pieneen pakettiin, ne ovat minulla kaikki vielä tallessa.

– Se pakettikinko?

– Tietysti.

– Se on varmasti margariini­paketti! Katsotaan millainen se on ja mennään sitten kauppaan etsimään samanlainen. Minä haluan pikku­siskon, kun Helmilläkin kerran on. Ja Julialla.