torstai 5. kesäkuuta 2014

Kodinkoneet

Keittiössä surahtelee ja kolisee. Astioiden kilinä, veden loiske ja pesu­aine­vaahdon pehmeät puhahtelut täyttävät surahdusten ja kolinoiden välejä.

Kiira ja Netta sotkevat astioita minkä ehtivät. He kaatavat piimää lasista toiseen, roiskivat jugurttia pitkin kulhojen reunoja, työntelevät veitsiä voihin ja nuoleskelevat lusikoita ja haarukoita. He ottavat pakastimesta jo kolmannen jäätelö­paketin saadakseen aikaan yhä enemmän sotkua.

– En jaksa enää, Netta sanoo. – Tuo tiski­kone on ihan voittamaton.

Netan pitelemä vasta puoliksi sotkettu lautanen katoaa ja pulahtaa tulisen kuumaan tiski­veteen. Tiski­kone hinkkaa tassin puhtaaksi, kuivaa sen pyyhkeellä ja laittaa paikalleen astia­kaappiin. Yhtään likaista astiaa ei ole enää missään.

Tiski­kone kääntyy, nojautuu tiski­pöytää vasten ja sorahtaa:

– Lii-sss-ää.

Kiira tempaisee pakastimen oven auki ja ottaa sieltä pakaste­mustikka­pussin.

– Tämä on viimeinen, hän parahtaa. – Meidän on pakko sammuttaa tuo vehje.

Tytöt sotkevat mustikoilla olohuoneen vitriini­kaapista ottamansa perintö­astiaston. Astian­pesu­kone kolistelee heidän perässään ja kerää likaisia astioita syliinsä. Kun viimeinenkin astia on kerätty, kone kävelee tiski­pöydän ääreen, valitsee pehmeän harjan ja ryhtyy tiskaamaan.

Tytöt hiipivät koneen taakse ja yrittävät ulottua sen harteiden välissä jököttävään pysäytys­nappiin. He eivät yletä. Tiskit vähenevät. Astia­kaappi täyttyy. Tytöt vilkuilevat piilo­paikkaa.

– Se tiskaa meitit! Netta kiljuu.

– Minä otan jakkaran, odota! Kiira huutaa ja lähtee hakemaan keittiö­tikkaita.

Tiski­kone tarttuu Nettaan. Netta parkuu ja muksii konetta. Se ei välitä, vaan rapsii Netasta ruuan­hituleet kompostiin, kääntyy ja työntää tyttöä pesu­aine­vaahdon kuorruttamaan tiski­altaaseen, jossa lillii polttava, emäksinen vesi.

Netta parkuu, kun hänen jalkansa katoavat vaahtoon. Hän sätkii ja potkii. Itkee ja huutaa. Saippua­vaahto roiskuu ympäri keittiötä.

Tiski­kone pysähtyy. Kiira kurkistaa sen olan yli ja on pyyhkivinään hikeä otsaltaan

Netta on edelleen koneen otteessa, mutta Kiira laskeutuu keittiö­tikkailta ja hakee purku­veivin. Nivel niveleltä hän veivaa tiski­koneen otteen auki. Netta loikkaa tiski­pöydältä lattialle ja potkaisee konetta nilkkaan.

– Mitä jos äiti huomaa? Kiira kysyy. – Mitä me sanotaan sille?

– Minä en ainakaan tehnyt mitään.

– Enkä minä. Nuo koneet ovat hulluja. Kokeillaanko seuraavaksi pölyn­imuria?

9 kommenttia:

  1. Onneksi mulla ei oo tiskikonetta, mutta imuri kyllä! Huomenna on siivouspäivä! Jos ei mitään kuulu on se siivonnut mut.

    VastaaPoista
  2. Tämäkin tarina on visio tulevaisuudesta, jolloin koneet tekevät sen, minkä me ennen. Sellainen autokin on jo keksitty, joka ajelee itsekseen ilman kuljettajaa, puhumattakaan pölyimureista ja ruohonleikkureista.

    VastaaPoista
  3. Koneet ovat koneita (pojat ovat poikia, tytöt tyttöjä). Minä tykkään tietoKONEISTA. Ne ei tykkää minusta. Ne tykkää isopeikosta ja tekevät sille hurjia juttuja!

    VastaaPoista
  4. Hieno tarina siitä, kuinka koneet hissukseen ottavat hmisiltä vallan. Ei pitäis tehdä liian älykkäitä vekottimia, hui. Tiskirätti, pokasaha ja lattialuuttu:))

    VastaaPoista
  5. Suupielet ylöspäin nostava kertomus.
    Lukiessa voi nähdä mielikuvituksen silmin tyttöjen touhut keittiössä.
    Mutta sitten seuraa hurja käänne tiskikoneen myötä. :)

    VastaaPoista
  6. Pärjään hyvin kaikenlaisten koneiden kanssa, koskaan ne eivät tee minulle pahaa, lakkaavat yleensä toimimasta, kun näkevät minut. Vimpaksi meni nauhoittava digipoksi...yleiskoneesta en ole maininnut vielä mitään, enkä sähkövatkaimesta. Kiinni joudun pian niistäkin. Ja pyykinpesukoneessa on mun käsintehdyn kampani runko, kammanpiikit ovat jo tulleet ulos, onneksi olin yksin kotona (elokuvassa), joten sain ne noukittua salaa pois...mutta se raato, piikkien koti, se on tukkinut sen venttiilin, joka pitäisi aina silloin tällöin avata ja puhdistaa... nyt se ei avaudu...

    VastaaPoista
  7. Tommottos, minä leivon käsin muovisangossa

    VastaaPoista
  8. Kunpa saisi tuon energian hyötykäyttöön :D Minulla oli hiljattain pari pientä tyttöä kylässä ja ilokseni he innostuivat kastelemaan meidän puutarhan. Kastelukannuilla vettä sadevesitynnyreistä aina uudelleen, ja intoa riitti !

    VastaaPoista
  9. Lapset vaikuttivat ihan normaaleilta mutta tiskikone oli vähän outo:) Toisaalta aluksi ihastuin sen toimintaan mutta lopulta vihastuin, miten minulle käy täällä aina näin:(

    VastaaPoista