Pätkätyöt

– Annikka! Moi. Pitkästä aikaa. Mitä kuuluu?

Ulla istuutuu Annikan viereen puiston­penkille ja puristaa tätä kädestä. Annikka irvistää ja irrottautuu toisen otteesta.

– Varo minun kättäni, herkkyys menee.

– Joo joo. Et sinä nyt pienestä rutistuksesta säry. Missä sinä olet ollut? Luulin, että muutit pois, kun sinut irti­sanottiin.

– Täällä minä olen ollut ja tehnyt pätkä­töitä sitä mukaa, kun työ­voima­toimistosta on komennettu.

– Eikös pätkä­työt ole stressaavia?

– Miten sen nyt ottaa. Alkuun uusi homma vähän pelotti, mutta nyt olen jo tottunut.

– Mikä homma?

– Ihan ekaksi päädyin siivoojaksi entiseen työ­paikkaani. Kukaan ei huomannut minua. Olin ilmaa.

– Se on sitä työ­kiertoa, eikös?

– Joo. Mutta jo parin viikon päästä siitä olin yö­kerhossa stripparina.

– Sehän vaihtui äkkiä. Siivositko huonosti, vai?

– Siinä oli kaikenlaista, niin kuin stripparin hommissakin. Viikon kestin ja menin taas kysymään uutta työtä.

– Saitko?

– Sain tietysti. Suomessa on työ­voimapula. Minusta tuli bussi­kuski. Kortinkin sain pikana.

– Joku taisikin mainita nähneensä sinut linikan ratissa. En uskonut. Sinullahan on sentään monta akateemista tutkintoa.

– Ei ne tutkinnot paljoa paina. Bussia ajelin melkein kaksi kuukautta ja sitten vaihdoin juniin. Se oli huimaa touhua. Minun vanha isänikin sanoi aina halunneensa veturin­kuljettajaksi

– Ihan totta?

– Totta. Mutta arvaapas, mitä tein viimeksi.

– Olit tietty joku kauppa­ratsu tai verkosto­markkinoija.

– No en. Kuskasin turisteja Kanarialle ja takaisin. Lentäjän homma ei ole yhtään hassumpi.

– Ei kai nyt lento­konetta saa kuljettaa ilman lupaa? Vai saako?

– Olin melkein viikon työllisyys­kurssilla. Mutta pilotin homma loppui, kun nekin ovat nykyään pätkätöitä. Huomenna aloitan uudessa hommassa, teen kuukauden loma­sijaisuuden.

– Ja kävit tietty jo kurssitkin?

– Joo. Nyt aamupäivällä. Huomenna menen leikkaamaan heti aamusta.

– Vaatetehtaalle, vai?

– Ei, vaan keskus­sairaalaan. Tuuraan yhtä kirurgia. Koko leikkaus­sali­porukka on pätkä­työläisiä, että tutussa porukassa siellä toimitaan.

– Aika pelottavaa.

– Ei minusta. Eikä se kestä kuin kuukauden. Sen jälkeen on minun vuoroni olla työ­voima­toimisto­virkailija.