torstai 17. heinäkuuta 2014

Puutarhuri

Pirkka on laittanut ruuan valmiiksi. Muheva tuoksu herkistelee ohi­kulkijoiden sylki­rauhasia jo porras­käytävässä. Varpu loikoo olo­huoneen sohvalla. Pirkka herättää hänet ja asettaa kuplivalla juomalla täytetyn lasin naisen käden ulottuville.

– Oliko hyvät unet, kultsi­hani­puppeli? Pirkka kysyy ja sytyttää kynttilät, jotka seisovat ruoka­pöydän valkealla liinalla.

– Nääh, Varpu tokaisee ja kaataa juoman kitusiinsa. – Vähän väljähtynyttä tämä.

– Avaan heti uuden pullon, kulta­pieni. Tule syömään, ennen kuin ruoka jäähtyy.

Nainen antaa tyhjän lasin miehelle ja nousee ylös. Hän tipauttaa kesä­mekon harteiltaan ja käy pöytään pelkissä alus­vaatteissa. Mekko jää lattialle myttyyn. Pirkka nostaa sen ja taittelee nätisti pyykki­koriin.

Varpu nostelee höyrytettyä lenkki­makkaraa lautaselleen. Muutaman suu­palan jälkeen hän toteaa, että tuvassa on kuuma, ja riisuu rintsikkansa. Pirkka katselee naistaan ja hymyilee.

– Sinä olet niin kaunis, omenan­kukka, hän sanoo. – Valkea ja kuulas.

– Niin olen, Varpu nyökkää ja haukkaa lenkki­makkaraa. – Sinussa ei sen sijaan ole kehumista.

– Sinä olit kaunis jo pienenä, ihan siemenenä. Nukuin vieressäsi pitkään ennen kuin maltoin istuttaa sinut. Tahdoin kyllästää sinut unelmillani.

– Väärin istutettu. Et osannut mitään, et edes valita kunnollista maata.

– Halusin tarjota sinulle parasta, mitä siirtola­puutarhassa vain voi, rakas­hani­hunaja: kostean ja runsaan maan. Toivoin, että sinusta kasvaisi samanlainen.

– Se maa oli hapanta, senkin city­juntti. Luuletko, että se oli minusta mukavaa? Kaada nyt edes sitä viinaa minulle.

– Otatko vielä makkaraa, sulo­sielu? Söit vasta kolme. Minä niin odotan, että nuo hedelmät kypsyvät.

Pirkka nyökkää Varpua kohti ja nuolaisee huuliaan. Varpu peittää itsensä käsillään.

– Joko sinä nyt taas sitä? Minähän olen sanonut, että ne eivät ole sinulle.

Pirkka virnistää ja nostaa Varpun eteen vielä kaksi makkaraa. Nainen syö molemmin käsin. Mies katselee.

– En minä hedelmistä. Siemenet minä sinulta haluan, omenainen, siemenesi, ne kaikki. Sen jälkeen saat mennä ja painaa juuresi millaiseen maahan haluat.

10 kommenttia:

  1. Onpas Pirkka hedelmäisen makeileva.

    VastaaPoista
  2. Onpa monimuotoinen tarina näennäisessä suoraviivaisuudessaan.

    VastaaPoista
  3. Johan on ruokaisat puheet.
    valkea kuulas on hyvin mehevä ja makoisa.

    Ilman siemeniä ei ole hedelmiä...

    VastaaPoista
  4. Saatatkos tuota paremmin tulla ja sanoa!

    VastaaPoista
  5. Kummastuttava juttu,sillä nyt tajusin yhden tärkeän asian, eli sen, että luultavasti minutkin on istutettu väärään maahan ja ihan vääristä siemenistä, mutta siitä huolimatta en ole milloinkaan törmännyt tämän kaltaisiin hanipuppeliukkeleihin. Luultavasti niitä ei ole olemassakaan, on vain viinaa juovia ja lenkkiä syöviä makkaranaisia, joilla on sukat makkaralla ja vaatteet syttyrällä:)

    VastaaPoista
  6. Kovin salakavalalta vaikuttaa tuo Puutarhuri...

    VastaaPoista
  7. Kaksi erilaista keinoa päästä tavoitteisiin? :D

    VastaaPoista