– Mennäänkö? Jalo kysyy ja rimputtaa ovikelloa ties miten monennen kerran. Uljas nyökkää ja vääntää purkuraudalla oven sijoiltaan. Murtuvan oven ryske kiirii porraskäytävässä, käy kääntymässä kellarin ovella ja palaa kuudenteen.
Oven takaa aukeaa pimeä eteinen. Miehet käyvät sisään. He etenevät hitaasti, korvat höröllään ja silmät kovina. Eteinen on tyhjä, lattia matoton, vaatenaulakkokin on viety pois. Ilmassa on epämiellyttävä pilaantuneen tuoksu.
– Lumikukka? Uljas kuiskaa, seisoo hiljaa paikallaan ja kuuntelee. Mitään ei kuulu.
Jalo avaa makuuhuoneeseen johtavan oven.
– Lumi?
Makuuhuone on tyhjä. Sen ennen niin värikkäät seinät on maalattu valkeiksi. Sälekaihtimen raosta tihkuu haileaa valoa valkoisen muovimaton peittämälle lattialle.
– Tämä on pelottavaa, Jalo kuiskaa. – En ole varma, haluanko avata enää yhtään ovea.
Uljas nyökkää, pudistaa päätään ja menee toiselle ovelle.
– Pakkohan meidän on, hän sanoo ja painaa ovenkahvan alas.
Keittiö on valkoinen ja tyhjä. Hella ja keittiökaapit on viety pois. Tiskipöytää ei ole, lattiasta pilkistää avoin viemäriputki, jonka ympärille on kiedottu valkeaa muovia. Ikkuna on peitetty moninkertaisella harsokankaalla. Ovensuussa seisoo pieni pino riisikakkuja.
– Noita se aina natusti, Uljas toteaa. – Minä en ole ikinä pitänyt niistä. Ne niristävät hampaissa.
– Lumikukka! Jalo korottaa ääntään. Se kaikuu tyhjiltä seiniltä. Miehet vetävät harteitaan kyyryyn.
– Olohuone on vielä, Uljas sanoo, – ja vessa. Kumpi?
– Tämä ei ole oikein. Hän oli niin kaunis.
Uljas nyökkää ja menee olohuoneen oviaukkoa peittävän verhon eteen.
– Miksihän kaikki on valkoista? hän kummeksuu, kääntää selkänsä olohuoneeseen päin ja vetää verhon auki. Jalo hätkähtää ja peittää kasvonsa käsillään.
– Katso sinä. Minä en halua nähdä.
– Pelkkää valkoista. Kaikki on tyhjää ja valkoista. En tiennyt, että se voisi tuntua näin pahalta.
– En minäkään. Mennään pois täältä.
Uljas henkäisee syvään, pudistaa päätään ja menee kylpyhuoneen ovelle. Hän avaa sen ja kääntää valokatkaisijaa. Kylpyhuoneen kirkasvaloputki välähtelee, sirisee ja syttyy. Miehet säikähtävät peilistä heijastuvia kalpeita kasvojaan, Jalo vingahtaa ja piiloutuu Uljaan selän taa.
– Se on peili, Uljas toteaa. – Tule.
Lumikukka makaa alasti kuivassa kylpyammeessa. Valkea puuteri peittää kauttaaltaan hänen ihoaan ja hiuksiaan. Silmät ovat kiinni ja kädet ristissä rintojen alla.
– Hän on vieläkin kaunis, Jalo sanoo ja koskettaa naisen kättä.
Käsi on lämmin ja iho joustava. Jalo pelästyy ja kavahtaa ovelle. Uljas väistää, kieltää koskettamasta naista ja etsii puhelintaan. Lumikukka avaa silmänsä, nousee ammeesta ja istuutuu sen reunalle. Hän on hymytön ja vakava.
Miehet tuijottavat. Lumikukka katselee varpaitaan. Yksittäinen kyynel valuu hänen nenänvarttaan pitkin ja loiskahtaa valkean laatoituksen peittämälle lattialle.
– Mikä sinun on? Uljas kysyy. – Oletko kunnossa?
Nainen on hiljaa ja tiputtaa kyyneleitä lattialle. Jalo laskee kätensä hänen olkapäälleen.
– Menkää pois, Lumikukka kuiskaa ja väistää miehen kättä. – En tahdo mitään. Minä olen jo täysi. En tahdo enää muuttua.
Jalo käy polvilleen naisen eteen, katsoo tätä silmiin, laskee katsettaan ja unohtuu tuijottamaan.
– Mitä tarkoitat? Uljas kysyy ja tönäisee kaveriaan.
– En tahdo vaikutteita, Lumikukka sanoo pienellä äänellä. – Ne vain muuttavat minua. En halua sitä.
– Soitan sinulle lääkärin, Uljas lupaa ja hapuilee taas kännykkäänsä.
Lumikukka painaa miehen käden alas.
– Älä, hän pyytää. – Minä olen jo valmis. Minä olen hyvä näin.
Geisshassssisko oli valmis....
VastaaPoistaVaron ihan heti aamusta katsomasta turhan tarkkaan peiliin, ettei pääse vingahus..;-)
Valmis tai ei, noutaja tulee kerran! ♥
VastaaPoistaHm, tuo sai kyllä miettimään niitä vaikutteita. Aistit keräävät koko ajan vaikutteita, ilman niitä ei olla kuin ehkä unessa? Siinäkin ne mylläävät. Milloin me ollaan valmiita?
VastaaPoistaHerkistävä tarina. Jännitti kulkea miesten matkassa.
VastaaPoistaKuka on valmis, milloin ja mihin? Jos tuntee olevansa valmis, eikä halua enää muuttua, on parasta painaa pää lumen alle ja odottaa uutta kevättä. Silloin mielessä on taas uusia suunnitelmia.
Infoähkyyn on tukala kuolla, kuristaa, kuristaa.
VastaaPoistaluopumisen hetki , haikea ikävä elämää
VastaaPoistaJännitystarinan piirteitä. Jätetään lukijan itsensä ratkaistavaksi keitå ovat nämä miehet, kuka on Lumikukka.
VastaaPoistaTarina on pelkistetty äärimmilleen. Sen jättämä vaikutus on sama kuin jos katselee valkoista posliinia kaupassa ja ihailee, mutta tietää, ettei saa sitä koskaan omakseen. Se on haurasta ja kallista.
PS.
VastaaPoistaKorjaan. Alusta käy ilmi että miehet saattavat olla poliiseja, mutta ei kovin rutinoituneita.