Kävi pieni vahinko

Putosin liete­altaaseen. Tiedäthän, siihen navatan­takuiseen kuoppaan, mihin liete­lanta valuu navetasta. Olin päästänyt karjan laitumelle ja kiersin tarkastamassa paikkoja. Liete­altaan reuna petti jalkani alla. Minä putosin.

Allas oli matala, enkä saanut lietettä henkeeni. Onneksi, paskaa on paha hengittää. Lietettä roiskui huulilleni ja nenä oli varsin lähellä sen pintaa. Pelkäsin, että sonnasta nousevat ammoniakki­höyryt ja mätänemis­kaasut saattaisivat tukehduttaa minut. Onneksi tuuli toi tuoretta ilmaa.

Huusin apua. Kukaan ei tullut. Minun piti itse kiivetä pois kuopasta. Kiskoin kuopan reunalla kasvavista heinän­korsista itseäni ylös ja putosin aina takaisin. Lopulta mullan alta paljastui juuri, josta pidellen pääsin ylös. Makasin selälläni altaan reunalla ja huohotin. En olisi jaksanut yhtään pidempään. Pelastus sai kaikki lihakseni herpaantumaan.

Paska valui vaatteistani maahan, ja minä olin totaalisen likainen. Heitin vaatteet yltäni ja jätin siihen, mihin ne putosivat. Pihalla oli puu­tarha­letku. Valutin siitä kylmää vettä niskaani ja pesin pahimmat sonnat nahastani. Ihoni nousi kanan­lihalle, minä tärisin ja vapisin hillittömästi. Lämmitin saunan ja kylvin. Lannan haju seurasi minua senkin jälkeen. En ollut puhdas.

Sairaala on steriili ympäristö, ajattelin. Ne ovat hygienian asian­tuntijoita ja tietävät varmasti konstit, joilla bakteerit ja muut pöpöt saadaan pois iholta ihmistä kiusaamassa. Odotin poliklinikalla vajaan tunnin. Kun joku huusi nimeäni, ilahduin toiminnan ripeydestä.

Riisuuduin, kun käskettiin, ja kävin pitkäkseni hoito­pöydälle. Hoitaja pyyhki ihoani väkevästi tuoksuvalla aineella ja ajeli karvani. Ihailin tapaa, jolla hän teki työtään: ravakasti ja kyselemättä. Lääkäri tuli paikalle. Hän vilkaisi jalko­väliäni ja kysyi olenko varma. Sanoin olevani.

Sain, mitä olin pyytänyt: minut steriloitiin saman tien.

Nyt vähän harmittaa, enkä oikein pysty istumaan missään. Pallit ovat kipeät ja nahka haisee sonnalle. Onneksi eukolla on lapset valmiina, kun minusta ei taida enää olla niitä tekemään.