Automaatit

– Tämä on kyllä kätevä vehje, Pentti toteaa ja ravistaa äly­korttiaan setelin­jakelijan edessä. – Ravistus ja automaatti antaa kymppi­tonnin pieninä seteleinä.

– Joo. Minä olin suunnittelemassa sitä, Liisa sanoo. – Kun ravistat korttia vaaka­suuntaan, niin automaatti antaa saman summan yhtenä setelinä.

– Ihan totta? Ootas. Niin tuleekin. Nuo tonnin setelit ovat kyllä aika mitättömiä, niitä tulee välillä syötettyä sorsille. Niille maistuu.

– Ne on tehty riisi­paperista ja paino­muste on mustikkaa ja mansikoita.

– Minä jo ihmettelin, Pentti sanoo ja tunkee tuhat­lappusen suuhunsa. – Ei hassumpaa.

– Ei ollut ihan viisas veto tuo. Tulee mahan­puruja ja umpi­suoli sanoo poks.

Miehen maha kurahtaa ja hän taittuu kaksin­kerroin, vajoaa kadulle ja potkii, voihkii ja voivottaa.

– Älä huoli, Liisa sanoo. – Meillä on tässä lähellä uusi lääkäri­automaatti.

Pentti ei saa sanaa suustaan. Liisa kutsuu kotti­kärryn. Se kaappaa Pentin aisoilleen ja kulkee Liisan perässä uutuuttaan kimaltelevalle automaatille. Pentti puskee kylmää hikeä ja helpottaa oloaan laskemalla kaasua.

– Jätä siihen, Liisa sanoo ja nakkaa kärrylle pari tonnia. Sen kassa kilahtaa ja kärry ajaa syrjä­kujalle odottamaan seuraavaa kuskattavaa. Pentti ähisee, istuu maassa ja nojaa automaattiin.

– Nouse nyt ylös siitä. Liisa neuvoo Penttiä. – Sinun pitää työntää pääsi tuohon diagnoosi­reikään.

Pentti ulisee, puhkuu ja kurisuttaa mahaansa, mutta pääsee jaloilleen ja saa päänsä Liisan osoittamaan aukkoon. Reiän kaulus puristuu miehen kaulan ympärille. Kone raksuttaa ja tiksuttaa. Pentti säpsähtelee.

Kone diagnosoi Pentin vaivan ja ehdottaa välitöntä operaatiota. Puhjennut umpi­suoli on poistettava. Kone pyytää asiakkaaltaan maksun etu­käteen, etsii Pentin äly­kortin tämän taskusta ja toteaa rahan riittävän. Muutamalla robotti­käsi­varren liikkeellä se riisuu miehen vatsan paljaaksi, avaa sen ja nipsaisee rikkoontuneen suolen­pätkän pois. Lopuksi se desinfioi Pentin vatsa­ontelon ja vasta sitten irrottaa otteensa miehen päästä.

Pentti horjahtaa. Hän on kalpea ja huutaa ääneti. Silmät seisovat tappeina.

– Se ei edes puuduttanut, hän sanoo yhteen puristettujen hampaidensa välistä.

– Sinun kortilla ei tainnut olla tarpeeksi katetta, Liisa toteaa ja osoittaa Pentin vatsassa ammottavaa haavaa. – Se jätti sulkemisenkin itse­palveluna tehtäväksi.

– Minä en osaa kuin harsia, Pentti ähkii. – Nämä suoletkin valuvat.

– Minulla on haka­neula. Saat lainata sitä, niin pääset kotiisi tallomatta suoliasi. Eikö ole muuten näppärä kone? Arvaapa, kuka on ollut sitä suunnittelemassa.