torstai 8. tammikuuta 2015

Makkarapeli

– Äiti! Mulla on nälkä. Saanko leipää? Kalle kysyy hetkeä ennen kuin ruoka on valmista. Äiti hätistää pojan leikkeihinsä ja lupaa sanoa, kun on ruoka-aika. Mokoma on aina nälkäinen, mutta ei se mikään ihme ole tuollaisella kasvu­vauhdilla. Ensi vuonna se on jo koululainen. Aika menee niin kovin äkkiä.

Ruoka­pöydässä Kalle pistelee kolme lautasellista liha­soppaa ja haluaa leipää päälle, ruis­paloja, ne ovat pojan herkkua.

– Ja voita, Kalle pyytää. – Ei tuota iskän terveys­laardia.

Iskä hymähtää ja sipaisee ruis­palalleen ohuelti kevyt­margariinia. Äiti hymyilee ja ojentaa voi­lautasen pojalle, joka voitelee leipänsä paksulti reilusti suolatulla voilla ja jää tutkimaan aikaan­saannostaan.

– Kato, äiti. Tämä näyttää melkein samalta kuin iskän puhelin.

– Niinpä näyttääkin. Se on vaan eri­värinen. Iskällä on punainen.

– Minä soitan mummolle, Kalle riemastuu ja tökkii leipää sormellaan. Iskä pyörittelee päätään ja tuhisee. Vaimo saisi opettaa pojalle käytös­tapoja, eikä aina lähteä mukaan sen hullutuksiin.

Kalle painaa leivän voi­puoli edellä korvaansa vasten ja kuuntelee, odottaa että mummo vastaa. Iskä katsoo pojan touhuja suu auki, äiti hymyilee.

– Haloo, poika sanoo. – Mummo? Täällä on Kalle. Joo. Mitä kuuluu?

Kalle jää kuuntelemaan. Iskä vilkaisee äitiä ja pyöräyttää silmiään. Pojalla on liikaa mieli­kuvitusta, se päätyy vielä ongelmiin sen kanssa.

– Joo sanon. Kuulemiin mummo.

– Se oli lyhyt puhelu, äiti toteaa. – Mummolla taisi olla ruoka hellalla.

– Ei kun pappa oli lähtenyt ulos ilman housuja. Se istui hangessa portin pielessä, eikä muistanut miten se avataan. Mummo lähti viemään sille pilkki­haalaria.

– Saman­laista koko suku, iskä tuhahtaa. – Yksi muistamaton karkailee ja toinen pöhkö vielä auttaa. Montakohan kertaa niillekin on sanottu, miten asiat pitää hoitaa?

– Anna niiden olla, ne ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Ei meidän tarvitse siihen puuttua.

– Entäs tuo poika? Korva täynnä voita. Voisit sinäkin vähän kieltää sitä joskus. Soittaa nyt muka leivän­palalla. Mitä jos minäkin leikkisin ruualla?

Kalle pyöräyttää korvaansa sormellaan ja nuolaisee siihen kertyneen voin, kaapaisee leivän päältä vielä lisää rasvaa suuhunsa. Iskä tuhisee, pistää kolme erityisen ohutta kevyt­metvursti­viipaletta leivälleen ja esittelee sitä Kallelle.

– Minullapa on makkara­peli.

– Kivaa, Kalle sanoo ja kurkottaa kättään kohti särvin­kulhoa. Hän nostaa omalle leivälleen tuhdin nipun jahti­makkara­siivuja, siirtää niitä vielä hetkeksi syrjään ja tököttää leipää etu­sormellaan. Iskän leipä pirahtaa ja värisee miehen kädessä.

– Vastaa, iskä!

– Miten?

– Painat siitä keskeltä, noin. Nyt voidaan pelata. Minä aloitan.

14 kommenttia:

  1. Voi Peikko, mikä tarina!
    Minulla ja Emmillä oli aina perjantaina mummipäivä, kun hän oli alle kouluikäinen. Meidän leikit oli muuten lähes samanlaisia, mutta ruokapöydässä ei maltettu leikkiä, silloin katsottiin Nalle Puhia nauhalta ja lautanen oli sylissä. Hyvät oli pöytätavat meilläkin, mutta tosi hauskaa.

    VastaaPoista
  2. ja vanhakin nyt nuuortuu kuin lapsi leikkimään! Kerrassaan ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Kannattaa varoa mielikuvituksen voimaa, muuten alkaa kasvaa makkaroita korvista :)

    VastaaPoista
  4. Melkein arvaa kun syö kevytlevitettä että ei osaa soittaa voileivällä. Onneksi poika on näppärämpi.

    VastaaPoista
  5. Nytpä tiedän miksi känny tipahtelee vähän väliä kädestä. Taitaa olla liikaa voita päällä.

    VastaaPoista
  6. Isopeikko kirjoittaa niin elävää dialogia että lukijasta tuntuu kuin istuisi samassa pöydässä.

    VastaaPoista
  7. yritän aina sanoa lapsille, että ruuan kanssa ei saa leikkiä. Mutta, isi mutta.. Tämähän olikin leipäpeli. Huoh..

    VastaaPoista
  8. Kun minä olin pieni (about 60 vuotta takaperin), niin Aapiskukko otti ja muni joskus kirjan väliin jahtimakkaraisen näkkärin.
    Siitäpä asti minä olen aina pitänyt pitkät puheet ko. makkaralle ennen nielaisua. Ikänä en sitä syrjään leivältäni siirtäisi, enkä pelejä pelaisi. Valitettavasti sen kyllä huomaa, että sapuskat on syöty, eikä niillä ollenkaan leikitty. Kaikki leikkimättömät leikit on nyt sitten kolmoisleukana kurkun päällä. :(

    VastaaPoista
  9. Hyvätuulen tarina sai hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  10. Tämä kuuluu tarinoihin, joihin en ota kantaa, taidan olla niin konservatiivi etten voi ruualla leikkiä edes tarinoissa:(

    VastaaPoista