– Tänään opetan sinut tekemään keittoa. Eikö olekin jännittävää?
– Kot kot!
– Ensin vettä, pottuja ja porkkanoita kattilaan. Juuri noin. Hyvä! Levy päälle vielä.
– Kot kot!
– Sitten sulat tähän pussiin.
– Kot kot?
– Tahdotko, että autan?
– Kotkot.
– No niin. Hyvinhän se meni. Paleleeko? Kohta helpottaa.
– Kot kot?
– Leikkaa nyt vatsa halki tällä veitsellä.
– Kot KOT!
– Suolet voi laittaa siihen kulhoon, noin. Heikottaako sinua?
– kot kot.
– Vielä jalkaterät ja pää irti. Aloita jaloista.
– kot kot
– Noin ja pää seuraavaksi. Mene kuitenkin ensin kattilaan.
– kot ko
– Hyvinhän se meni. On se kumma, että tämä pitää opettaa joka kanalle erikseen.
Kumma se on! Se nyt vielä puuttuisi, että pitäisi tehdä kaikki itse. Eihän nykykeittiön hellalle edes mahtisikaan niin suurta pataa, että siihen mahtuisi itse.
VastaaPoistaMeitsillä oli varmaan aika hyvä ilme, kun luin tarinan loppuun :D Aikamoinen!
VastaaPoistaVeti hiljaiseksi tämä rammaattinen kanan loppusuora.
VastaaPoistaEnsi yönä en saa varmaan nukuttua.;.))
. En enää syö kanankoipia!!
VastaaPoistaIik!
VastaaPoistaTästäköhän se "Tyhmä kana"-sanonta on alkunsa saanut.
VastaaPoistaRupes paleltaa!