– Elsa. Elsa! nuori nainen huutaa ja heiluttaa kättään kahvilan pöydässä istuvan vanhan naisen kasvojen edessä. Tämä ei ole huomaavinaan.
– Elsa. Se olen minä, Aili. Etkö tunne?
Elsa kääntyy katsomaan. Tuoko olisi hänen lapsuuden ystävänsä Aili? Ei totisesti ole. Aili on ainakin viisikymmentä vuotta tuota tytönhupakkoa vanhempi. Vaikka on sillä kyllä vähän Ailin tyyliset vaatteet. Tuo villaröijykin.
– En, hän toteaa.
Nuori nainen istuutuu samaan pöytään, laskee vanhanmallisen käsilaukkunsa syliinsä ja kumartuu toista naista kohti, tarttuu tämän ranteeseen. Ele on tuttu.
– Etkö muista, kun nuorina riiattiin samaa poikaa, Anteroa? Tai nukuttiin Lahtisen mökillä siskonpetissä. Tai kun tulin teille turvaan aina, kun isä juopotteli.
– Ei minun muistissani ole mitään vikaa, mutta sinä et silti ole Aili. Et näytä yhtään häneltä.
– Ai niin, Aili toteaa ja peittää suunsa kämmenellään. – Minä aina unohdan.
– Siltä tuntuu. Nytkin olet unohtanut ikäsi.
– Ei se sitä ole. Minä vaan en aina muista, että olen käynyt parissakin nuorennusleikkauksessa.
– Aika monta vuotta ovat sinusta leikanneet, jos väität, että olet Aili.
– Olen minä. Kuuntelehan.
Aili nousee ja kuiskaa Elsan korvaan. Tämän silmät pyöristyvät ja suu aukeaa.
– Aili? Elsa huokaa lähes ääneti. – Aili. Mitä on tapahtunut?
– Kävin Australiassa. Siellä on sellainen nuorennusklinikka, joku rejuvenation-firma.
– Ja ne nuorensivat sinut siellä?
– Jep. Olo oli jo niin raihnainen, että jotain oli tehtävä.
– Mitä?
– Vaihdoin kehoni nuorempaan, Aili kertoo ja hivelee lantionsa kaaria. – Tätä on käytetty vasta yhdeksäntoista vuotta.
– Lähes käyttämätön. Miltä se tuntui?
– Ihan kauhealta. Ajattele nyt. Aina kun katsoin peiliin, sieltä tuijotti vastaan vanhan ämmän naama. Ei paljoa lohduttanut, että tissit oli terhakat ja peppu pallura. Oli pakko mennä uuteen leikkaukseen.
– Kasvojen kohotukseenko?
– Ei sentään. Vaihdatin saman tien koko pään. Tämä sopii paljon paremmin vartalooni kuin se vanha ja on sitä paitsi fiksumpi, sillä on paljon helpompi ajatella kuin entisellä.
– Ehkä minunkin pitäisi, Elsa arvelee ääneen. – Ehkä minunkin pitäisi.
Olen kyllä kuullut, että jollekin vaihdetaan kasvot, enkä ihmettele sitäkään, etteikö ennen pitkää voida vaihtaa koko pää. Minä voisin vaihdattaa vaikka....
VastaaPoistaNiin minunkin pitäisi, etenkin tuo jalka, joka kaatuessa sattui ja mustui. Ei vieläkään pääse kunnolla kävelemään. Kyllä pitäisi osia vaihtaa. Naamasta en tykkää, mutta pään sisällöstä en luovu. Niin hullua ei kuitenkaan voi toista kertaa osua kohdalle. Tämän kanssa on niin hauska aamulla herätä, kun ei tiedä... Olisi siinä kavereilla ihmettelemistä, mutta en minä, toivottavasti ei Elsakaan, ainakaan kaikkea sentään. Jos vain hiottaisiin pahimmat paikat. Eikö sellaista fiksausta tehdä autoillekin, kun yritetään hämätä ostajaa?
VastaaPoistaTuommoiseen leikkaukseen kun pääsisi. Missä päin Autraaliaa tuo klinikka onkaan?
VastaaPoistaEn totisesti ole enää kovinkaan eho mistään kohin, eikä ryppyjä saati vuosirenkaitani pysty millään peittelemään jos vaikka niin haluais, mutta en vaihtaisi mitään. Olen kummallisen onnellinen tälläsenä pakettina. Pääasia, että silmissä on vielä pilkettä jolla saa vastapuolen hymyilemään ja olemaan välittämättä muhkuroistani. Sitäpaitsi elämä on helkkarin paljon helpompaa kun ei tartte alvariinsa miettiä onko huulimaali kohillaan ja allit peitossa...
VastaaPoistaMä oon kyllä ihan tyytyväinen kehooni, on ihan mukavaa olla 53v.
VastaaPoistaVanhahko ja raihnainenhan se on, mutta kun jostain kohtaa erityisesti kolottaa, niin muistaa missä ja miten paikan on loukannut ja mukavat muistot palaa mieleen. :)
Vautsi voisin kyllä haluta vaihtaa uudempaan koslaan tämän maallisen menopelin, rupeaa jo olemaan melko paljon ajettu. Mieleni ja persoonallisuuteni haluaisin varmaakin säilyttää.
VastaaPoistaVai näin hassusti kävi kaimalle, ei kannata nuortua liikaa! ♥♥
VastaaPoistaNythän ne suunnittelevat sitäkin hulluutta, en kai unohda koskaan kun menin lukemaan miten eräs hullu tiedemies teki apinalle, sen jos voisin unohtaa olisin paljon onnellisempi. Pieni ehostus on aina paikallaan, mutta minuuteni asuu aivoissa ja tunteeni jossakin alakerrassa, joten niitä en vaihda:)
VastaaPoistaNythän ne suunnittelevat sitäkin hulluutta, en kai unohda koskaan kun menin lukemaan miten eräs hullu tiedemies teki apinalle, sen jos voisin unohtaa olisin paljon onnellisempi. Pieni ehostus on aina paikallaan, mutta minuuteni asuu aivoissa ja tunteeni jossakin alakerrassa, joten niitä en vaihda:)
VastaaPoistaNiin, voihan sitä uusia itseään, mutta paljon halvemmalla pääsee, jos tyytyy itseensä sellaisena kun on. :)
VastaaPoistaPari kohtaa haluisin ehjäyttää kropassani. Yksi nivelen vaihto ja valtimoista pahimpien ahtaumakohtien putsaus. Ei muuta.
VastaaPoistaKyllä kait kohta vaihdetaan kroppa vanhaan päähän tai päälle etsitään uusi kroppa. Ihan miten vaan.
Osoite tänne ja äkkiä! Tai noh, tuskin päätä vaihtaisin mutta luomet nostattaisin. Näkisi vähän paremmin. Ja muistia voisin virkistää jotenkin, melkein unohdin peikon hetkeksi.
VastaaPoistaKun mieli ja keho ovat sopusoinnussa, niin siinä on sitä jotain.
VastaaPoistaHelpottaisikohan tuon vaihtokaupan yleistyminen ikäsyrjintäongelmaa? Luultavasti ei. Mutta teurastamo- ja liha-alan ongelmia kyllä. On vissiin jo keksitty Venäjän viennin vaikeuksiin ratkaisu, ja sian päiden katkaisu sen kun kiihtyy. Markkina on nyt löytynyt kotimaasta päätellen siitä, millaisia sikamaisuuksia voi lukea somessa. - Vähän harmittaa, kun ISIS selvästikin huijasi minua hankkimaan tämän ale-pään, jonka viimeinen käyttöpäivä on aikaa mennyt. Ymmärtäähän sen. Kylmäketju katkeaa helposti lämpimässä ilmastossa. Mutta mitään en tahdo tällä ymmärtää!
VastaaPoistaminun ei ehkä pitäisi, syy---lapsenlapset ei tuntisi.. ja olen ihan varma että päätä vaihtamalla ei mikään muuttuisi sen paremmaksi..
VastaaPoista