Satumetsä

Joulu­pukki kulkee metsän halki. Vaikka… eihän se mikään metsä enää ole. Tapettuja puita lojuu maassa kuin hullun moottori­saha­murhaajan jäljiltä. Kolme­toista koditonta oravaa seuraa pukkia. Jokaisella oravalla on olallaan saman­lainen säkki kuin pukilla.

Pukin säkissä on tuhmilta takaisin kerätyt lahjat. Oravilla on mukanaan eväitä: kahdella on säkissään karhun­ruho, yhdellä mäyräp­erhe ja muilla nippu tai pari jäniksiä. Pukki ja oravat laulavat Luolassa lukin, peikon ja pukin… ja iskevät laulun tahdissa jalkaa maahan.

Maassa makaavan kuusen oksalla seisoo varis yhdellä jalalla ja pitelee toisella kotkaa, joka rääkyy pahasti. Kotkasta ei äänen lisäksi ole juuri muuta jäljellä. Varis on nokkinut kotkan säkkiinsä, jonka se aikoo viedä lähi­myymälän mummolle, jotta tämä paistaisi liha­pullia. Niitä lähiön lapset saisivat lämmittää itselleen päivälliseksi.

Kaksi turistia seisoo metsän reunassa ja huokailee ihastuneena. Pieni musta pilvi lipuu auringon eteen ja entisestä puolen hehtaarin kokoisesta metsästä kuuluu aasin iihaa-kiljuntaa. Toinen turisteista, ketterämpi, osoittaa kamerallaan ääntä kohti ja nappaa tilanne­kuvan. Kuvassa aasi on juuri solahtamassa kelta­turkkisen karhun kurkusta alas.

– Puh huh, epä­ketterä turisti toteaa. – Ihan kuin sadussa.