– Rekku!
Mies kiskaisee talutushihnasta, jonka toinen pää on kiinni pienessä koirassa. Koivut varistelevat viimeisiä lehtiään, ja lehtikasojen alla on koiran mieluisia tuoksuja. Lätäköt peilaavat laskevaa aurinkoa.
– Tule!
– En tule!
Koira seisoo jalat tönkkönä ja sanoo, että se haistaa ensin tämän loppuun. Mies pillastuu. Hän on kyllästynyt itseensä ja tyhjään elämäänsä, ja nyt koirakin – hänen paras ystävänsä – pistää hanttiin.
Mies tipauttaa talutushihnan kädestään, ottaa puukon saapasvarresta ja silpaisee kurkkunsa auki. Verisuihku värjää koiran valkean turkin ja koivujen valkeat rungot helakan punaisiksi.
– Pöhkö temppu, koira toteaa. – Nyt tämän haistamiseen menee paljon kauemmin.
Kamalaa! Kyllä oli masentunut mies. Olis ny menny vähän sivummalle roiskimaan, ettei pikkuisen niskaan ja hajujen päälle.
VastaaPoistaHitsi, mikä mies!
VastaaPoistaKoirat ovat viisaita eläimiä.
Sellaista se on. Impulsiivisen ihmisen elo. Ja tekemiset. Monesti oivalluksetkin.
VastaaPoistaSotkuista oli elämän loppu.
VastaaPoistaEi koira ole ihmisen pomo.
VastaaPoistaHuh, säikähdin jo että tekee jotakin koiraraukalle:)
VastaaPoista