torstai 9. kesäkuuta 2016

Sade

Sataa
vesi huljuu saappaaseen
peittää polvet, pään

Sataa (lunta)
hanki kasvaa taivaaseen
murtaa joet, jään

Sataa (jäitä)
liukas iskee ihmiseen
katkoo luut, tiedetään

Sataa (puukkoja)
sinne tänne suunnilleen
ruumiit metsään jätetään

Sataa (akkoja)
lihat vyöryy yksikseen
koskematta ei-ketään

Sataa
mä reunalla liikenteen
alla lampun varjoineen
tuijotan ain avaruuteen
oon hukassa ennestään
odotan sua, yksistään
mut yksin – mä aina jään

7 kommenttia:

  1. enkulin käsityöt9. kesäkuuta 2016 klo 21.37

    Lapissa taisi sataa viimeyönä rukkasia

    VastaaPoista
  2. marjukka9. kesäkuuta 2016 klo 23.03

    Isopeikko on sitten näemmä runoilijakin! Hienot riimitykset!

    VastaaPoista
  3. Rita A10. kesäkuuta 2016 klo 5.20

    Suruisan kaunista. Pessimismin alta pilkottaa toivokin.
    Odotus huolimatta siitä että uskoo jäävänsä yksin.
    Toivosta ei kannata luopua.

    VastaaPoista
  4. Rita A10. kesäkuuta 2016 klo 10.25

    Sinulle on palkintopokaali ja vastaamishaaste blogissani
    jos satut innostumaan ja ehtimään.

    http://ritamentor.blogspot.fi/2016/06/palkintopokaali-blogille.html

    VastaaPoista
  5. Tuulento10. kesäkuuta 2016 klo 12.35

    Tällaiset on nyt ilmat!

    VastaaPoista
  6. Ripranie11. kesäkuuta 2016 klo 0.29

    Kuuntele sadetta,
    kuule tarina.

    VastaaPoista
  7. pappilanmummo14. kesäkuuta 2016 klo 23.12


    Sade on siunausta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)