torstai 9. kesäkuuta 2016

Sade

Sataa
vesi huljuu saappaaseen
peittää polvet, pään

Sataa (lunta)
hanki kasvaa taivaaseen
murtaa joet, jään

Sataa (jäitä)
liukas iskee ihmiseen
katkoo luut, tiedetään

Sataa (puukkoja)
sinne tänne suunnilleen
ruumiit metsään jätetään

Sataa (akkoja)
lihat vyöryy yksikseen
koskematta ei-ketään

Sataa
mä reunalla liikenteen
alla lampun varjoineen
tuijotan ain avaruuteen
oon hukassa ennestään
odotan sua, yksistään
mut yksin – mä aina jään

7 kommenttia:

  1. Lapissa taisi sataa viimeyönä rukkasia

    VastaaPoista
  2. Isopeikko on sitten näemmä runoilijakin! Hienot riimitykset!

    VastaaPoista
  3. Suruisan kaunista. Pessimismin alta pilkottaa toivokin.
    Odotus huolimatta siitä että uskoo jäävänsä yksin.
    Toivosta ei kannata luopua.

    VastaaPoista
  4. Sinulle on palkintopokaali ja vastaamishaaste blogissani
    jos satut innostumaan ja ehtimään.

    http://ritamentor.blogspot.fi/2016/06/palkintopokaali-blogille.html

    VastaaPoista
  5. Kuuntele sadetta,
    kuule tarina.

    VastaaPoista