Nahka-asu

Sohvallansa lepäsi, itseltään ilon epäsi

mies vanha harvatukka, hukassa myös sukka

koki: ei oo maailma hälle, tuokaa viinaa tälle

 

Juovuspäissään makasi, menneisyyteen palasi

muisti naisen oivanlaisen, ehkä hän viel sais sen

yläpystyyn hyppäs, ja jo piankin kohos seiväs

 

Nainen asui kotonansa, sai selkään ukoltansa

päivät oli serkuksia, miestä piti nuoleksia

pystyyn kuollut naisparka, enemmän kuin arka

 

Mies sen naisen halusi, kynsiänsä kalusi

vaan ei nainen tahtonut, tai ehkei rohjennut

helpompaa on paha tuttu, kuin uusi hyvä juttu

 

Mies vetoketjun avasi, ja samalla hän lupasi

viel muuttuu maailmasi, nyt vien sun nahkasi

nainen totesi selväksi, oli oppinut nöyräksi

 

Riisui nahan naisen yltä, näin käy tämä meiltä

puki ylleen naisen kuosin, sanoi: tätä suosin

ukkos tulee huomaamaan, tekojansa katumaan

 

Kuoli ukko järkytykseen, nainen lankes kiusaukseen

riipi nahan mieheltänsä, nyt koristaa se häntä

siitä syntyi ajatus, se oli selvä johdatus

 

Katsoi vanhaa kuosiansa, yllä miehen, ehkä omansa

otti siitä itsellensä, uuden kumppanin pesäänsä

oli roolit vaihtuneet, asenteetkin muuttuneet.