Hoito

Kaksi ahavoitunutta, parrakasta miestä astuu sisälle kauneus­hoitolaan. He pyyhkivät kumi­terä­saappaansa ovi­mattoon, pysähtyvät ja katselevat ympärilleen. Toinen kopsauttaa toista kyynär­päällä kylkeen ja toinen vastaa tönäisemällä ja ärähtämällä. Kosmetologit katselevat ukkoja, jotka ovat ensi­tulkitsemalla varmasti erehtyneet ovesta.

Jenna nousee, kävelee miesten luo ja hymyilee.

– Huomenta, vai olisiko jo päiv–

– Onko nua sun tissit oikiat? toinen miehistä kysyy, saa heti toisen kyynär­päästä ja kiroaa. – Eläkä sä siinä töni, mukula.

– Mukula oot itte, toinen tokaisee ja katsoo Jennaa. – Anteeks neiti, ku tua kersa ei tiärä miten ollaa.

– Ei se mitään, Jenna toteaa. – Lahja­korttiako te?

– Kuka ny apteekkii lahaja­korttia haluais? kersaksi nimitelty pärskähtää. – Aspiriinia ja viakraa täs tarvitaa. Se aspiriini tulee mulle.

– Paskan­marjat! Mää sitä aspiriinia tarviin. Tua nulikka ottaa hermon päälle.

– Tuota. Tämä on kauneus­hoitola, eikä apteekki, Jenna sanoo ja kätkee hymynsä käteensä.

– Se on tua ukko niin dementti, ettei se enää osaa enää lukea. Sitä paitsi se luulee olevasa mun pojan­poika.

– Tuata se hokee, itte se on dementti eikä muista, että mää oon faari eikä se.

Jenna ja muut kosmetologit tirskahtelevat.

– Aspiriinia meillä ei ole tarjolla eikä sitä toistakaan, Jenna toteaa. – Kävisikö nuorennus­käsittely?

– Joo. Mää maksan ton ukon viis­toista­kesäseksi. Siihen sen järki saattaa justihinsa piisata.

– Nulikka! Mää maksan sut neljä­toistiaaksi. Sittepä näet.

Kosmetologit vetävät verhot syrjään ja johdattavat ukot hoito­tiloihin. Pian kauneus­hoitolassa kaikuu naisten heleä nauru ja miehiset urahdukset, joissa kuuluu alkava äänen­murros.