torstai 15. joulukuuta 2016

Sillin kutale

Laitoin joulu­ruokia jo kolmatta päivää. Olin saattanut vähän liioitella ainesten hankinnassa, sillä laatikoita oli paljon, paljon enemmän kuin oikeasti halusin. Lanttu­laatikkoakin oli kuusi­toista tina­ropeellista. Minulta menisi kuukausi­kaupalla syödä ne kaikki. Heittäydyin keittiön lattialle vatsalleni, potkin ja huusin, taoin nyrkeilläni lattiaa.

– Mitä sinä siellä huudat?

Säikähdin, sillä olin yksin kotona. Enhän olisi muuten kehdannut, saati iljennyt raivota lattialla mahallani.

– Kuka puhuu? kiljaisin kliseisesti.

– Minä.

– Kuka minä? En näe mitään.

– Minä minä. Et tietenkään näe, kun pärstä­värkkisi on lattiaa vasten. Nouse ylös sieltä.

Minä nousin ja katselin ympärilleni. Ei ketään missään.

– Missä sinä olet?

Silli­purkissa hyrskähti ja itse silli kurkisti ulos.

– Tässä. Eikö ollutkin hyvä piilo?

– No oli. En olisi millään arvannut, vaikka purkin kyljessä lukeekin silli. Harvoin niistä on sillejä noussut.

– No se opetetaan meille jo koulussa. Purkissa pitää maata hiljaa. Minä pinnasin, joten en oppinut mitään.

– Hyvä niin. On mukavaa tavata oikea silli. Haluatko lanttu­laatikkoa?

– Totta maar tahdon. Onhan sitä tarpeeksi?

– On, sanoin ja nostin kolme tina­ropeellista sillin eteen.

– Lusikka ja, se pyysi.

Annoin lusikan ja istuin katselemaan, miten silli mätti lanttu­laatikkoa kitusiinsa – tai ei, suuhun se meni, ei kitusiin.

– Tosi pahaa, silli totesi, kun se oli syönyt kaiken.

– On vai? Miksi sitten söit sen?

– Että saisit kertoa tarinan. Minusta on mukava olla tarinassa ihan sillinä.

– Ehkä kerron sitten jonain päivänä.

– Syö minut nyt.

– Syy?

– Se lanttu­laatikko oli tosi pahaa.

Tuhahdin, otin palan tummaa leipää ja vedin siihen voita päälle. Survaisin haarukan silli­purkkiin ja nostin selkä­lihoja leivälle. Söin ja mutustin. Hyvää oli. Vatsa tuli täyteen ja minua röyhtäytti. Se maistui lantulta. Silli istui purkin reunalla ja hihitti.

5 kommenttia:

  1. Haarukka osui viereiseen sillipalaan, jospa sillin hihittely loppuu, kun se jossain vaiheessa leviää leivällesi ja hampaat lähestyvät sitä

    VastaaPoista
  2. Täytyypä yrittää pysyä kohtuudessa....toisaalta olisi kiva keskutella sillin kanssa :-D

    VastaaPoista
  3. Ettei vaan tullut kiskottua glögiä saavi tolkulla...silloin kyllä sillitkin puhuu tahi kahvikeittimet....olen kuullut niin tapahtuneen.

    Lantun ja sillin maku samassa suupalassa ei ole parhaimpia.
    Oli miten oli, tarina oli hauska. ;)

    Hyvää joulun aikaa Isopeikolle!

    VastaaPoista