Hilma joi kahvia, vaihtoi ajatuksia ja päivitteli maailman menoa yhdessä Sylvin ja Klaaran kanssa.
– Nämä tatuoinnit, kauhea villitys tuhrata väriä nuoren ja sileän nahan alle, Sylvi-mummo totesi ja kertoi, että ennen vaan vangit ja merimiehet värjäsivät nahkaansa.
– Niin ja miten nuoret pukeutuvat, Klaara-muori säesti huulet tiukkana. – Me sentään pukeuduimme siveästi ja käytännöllisesti.
Hilma-muori kuunteli kavereidensa jollotusta aikansa ja totesi:
– Mutta on nuorilla kuulkaas fiksujakin juttuja.
– Miten voit tuolla lailla sanoa? Kyllä nuoriso on aivan mahdotonta.
– Niin on, eikä sitä mikään mielipide muuksi muuta, ei edes sinun, Hilma.
Hilma virnisti ja totesi, ettei kysymys ole mielipiteestä, vaan kokemuksesta. Hän tiesi asian varmaksi omasta itsestään.
– Ja mikä se asia on? Sylvi tiukkasi.
– Kehonmuokkaus, Hilma totesi. Tiedättehän, että ihmiset laitattavat sarvia päähänsä tai venyttävät korviaan. Sormiakin leikkautetaan irti.
– Ai kauhea sentään. Ja sinä kehut sellaista fiksuksi.
– Varjelkoon! Oletko mennyt leikkauttamaan sormiasi?
Hilma purskahti nauruun.
– En tietenkään. Kyllä minä omat sormeni pidän visusti tallella.
– No mitä sitten?
– Kielen, Hilma sanoi ja työnsi kielen ulos suustaan. Kieli oli halkaistu koko pituudeltaan, ja puoliskot longersivat miten mielivät.
– Hyi, minkä näköinen!
– Inhottava!
– Mutta siitä on kuulkaas hyötyä. En itsekään uskonut ensin. Mutta hyvin toimii.
– Mikä?
Hilma hymyili ja tillitti kavereitaan. Sitten hän selitti koko jutun heille: koska hänen kielensä oli halkaistu kahtia, hän pystyi puhumaan kahta kieltä yhtä aikaa. Ruotsia ja suomea tai vaikka englantia ja espanjaa.
– Minä sain hyväpalkkaisen homman lähetystöstä. Simultaanitulkkaan kahteen suuntaan, eikä haittaa, vaikka tulkattavat puhuisivat toistensa päälle.
– Valehtelet, pakana, Sylvi totesi.
– Varmasti valehtelet, Klaara jatkoi. – Sinulla on suolattuja siankieliä suu pullollaan ja esittelet niitä.
– Venir y ver, Hilma kuittasi samalla, kun kysyi suomeksi ottaako kukaan lisää kahvia.
Yyyyh.. mä en niin kovin tykkää sellasesta halkastusta mallista, mutta monikielisyydestä kyllä.
VastaaPoistaKun musta tulee mummo, niin yritän pitää sen yhden kokonaisen kieleni kurissa,ja puhua vaan kivoja juttuja... happamat mummot ei oo niin mukavia seuralaisia.
Jos halkasis koko suun, niin aina ja missä tahansa vois puhua suomea ja kaikki ymmärtäis omalla kielellään. ;D
VastaaPoistaMonikielisyys on valttia! Anteeksi uskottomuuteni, aika on kadonnut jonnekin, ehkä useammat aivotkin olisivat paikallaan, ettei muisti menisi.
VastaaPoista