Mies kävelee metsässä pienen valkean koiran kanssa. Koira on väsynyt, mutta se haistaa kaikki koirapaikat, kolot ja puut. Niin kuin joka kerta.
– Minä haistoin nämä jo monta kertaa tänään, koira toteaa.
– Kävely on mukavaa, ainakin näin hienossa metsässä, mies sanoo ja patistaa koiraa eteenpäin.
– Minun jalat ihan kuluvat, koira kertoo ja nostaa toista etukäpäläänsä.
– Pienten koirien jalkojen pitääkin vähän kulua. Muuten ne voivat kasvaa liian pitkiksi ja sitten on vaikea kävellä.
Koira kulkee hetken ajatuksissaan ja jättää muutaman kolon haistamatta. Se selvästi miettii, kiusataanko sitä, mutta päättää sitten palata alkuperäiseen aiheeseen.
– En saa pois tätä kuumaa turkkia, se sanoo.
– Siitä on varmaan vaan vetoketju juuttunut, mies tuumii. – Käydään joku päivä hakemassa sinulle kesäturkki, niin jaksat kävellä pidempään.
– Tykkään kyllä tästä turkista. Voin maata varjossa.
– Mutta mitäs jos kasvat maahan kiinni? Niin voi käydä, jos makaa liian kauan, mies nauraa.
Pieni valkea koira möksähtää miehen höpötyksistä ja sanoo, ettei aina saa narrata. Koira kyllä ymmärtää, miten asiat oikeasti ovat. Mies tunnustaa niin olevan ja rapsuttaa koiran. Koira sanoo, että pitää rapsuttaa lisää eikä nauraa toiselle.
Peikko unohti mielikuvitella uuden tarinan, joten se laittoi vanhan ja muutti sitä vähän.
Rapsutukset tekee hyvää, jokainenhan sen tietää. :)
VastaaPoistaJotenkin tuntuu nyt itsestäkin siltä, että kasvaa tuoliin kiinni tällä istumisella, jalatkaan eivät kasva vaikka ei niitäkään isosti käytä, mitä nyt jäätiköllä vähän liukastelee häntäluunsa kustannuksella. Joka päiväistä kävelyä kuin palaneilla jaloilla, työmaan oven takana saa aina itsensä siunata, että selvisi kaatumatta. Turkkikaan ei mene enää päälle. Sano pikkukoiruudelle se, että voi tulla aika, ettei turkkikaan enää mahdu!
VastaaPoista