– Missä on toinen pupu?
– Se kuoli.
– Minulla on sitä jo kova ikävä.
– Niin minullakin. Silmät on ihan märät.
– Kuka nyt nukkuu minun vieressä?
– Huolitko leikkipupun?
– Haluan saman pupun kuin ennen.
– Sitä ei enää ole.
– Kuka sitten paijaa minun kuonoa?
– Minä voin.
– Sinä et tunnu yhtään pupulta.
– Haluatko omppua?
– Joo. Syön sen ihan yksin.
Totta, ei kaikkea voi korvata jollakin toisella. Toki omppua voi syödä vaikka muistellessa. Kiva tuo kuva.
VastaaPoistakaikki ei ole ikuista
VastaaPoistaEi ole tähän sanoja. Sellasia, joilla voisi lohduttaa...mutta ajatuksissahan voi vaikka halata? Siispä ajatushalaus. Lämmin.
VastaaPoistaTuli suru puseroon...
PoistaVoi pupu ressukkaa..
VastaaPoistaVoi sinua ressukkaa! Meillä olisi peitollinen pupuja.
VastaaPoista– Minä karkaan, pupu lupasi.
VastaaPoista– Sitten minulle tulee sinuakin ikävä.
– Minä etsin toisen pupun. En tykkää olla yksin.
– Tulettehan sitten yhdessä takaisin?