Joulupuuro

Joulupuuro hetkutteli kulhossaan ja lauloi onkos tullut kesää. Puuron sekaan sujutettu manteli alkoi voida pahoin. Se tarrasi kulhon reunaan ja huusi apua apua puuro on tullut hulluksi. Puuroa nauratti ja se litsis lätsis lussahteli. Väskynäsoppa uhkasi tarjoilla puuron, jollei se asetu. Puuro ei uskonut. Soppa väänsi sen lautaselle ja heittäytyi itse päälle. Joulurauha ripsin rapsin rapisteli juustopaketissa.

Joulu-ukko

Teimme poikien kanssa lumiukon. Se katseli meitä keittiön ikkunasta, ja me vilkuteltiin sille.

Jouluaattona, kun kinkku oli paistettu ja jouluruuat pöydässä, lumiukko koputti ikkunaan ja halusi sisälle. Päästimme. Se nappasi eteisen naulasta rukkaset ja untuvatakin ylleen ja kävi pöytään. Sillä oli hassut jutut, ja ruoka oli hyvää. Aika kului huomaamatta, ja lumiukon jalat sulivat.

Kannoimme ukon ulos ja taputtelimme sille uudet jalat. Se lupasi tulla joulupäivälliselle ja pyysi varaamaan huovikkaat eteiseen.

Joulutonttu

Nestoria tympii. Aina pauhaa sama laulu. Yläkerran lapset kuuntelevat joululauluja, ja sillan alla hiiviskelevästä tonttujoukosta kertova veisu soi yhtenään.

Tonttujoukkoa ei ole täällä ollut enää vuosiin. Eikä pukki ole käynyt kuin ties milloin. Säästää pitää. Yhteisiin asioihin ei ole varaa, vaikka vanhemmat ja sukulaiset hankkivat tuhatmäärin Kiinassa tehtyjä leluja, joita valepukki aattoiltana jakaa lapsille.

Ehkä tonttujen aika on ohitse, Nestori tuumii ja kirjoittaa pukille kirjeen, jossa ehdottaa tonttuvalvonnan korvaamista verkkourkinnalla.