Päivähoito

Mustahuppu avaa päiväkodin portin. Rosaliina luikahtaa pihalle ja kipaisee saman sisään. Mies seuraa.

– Tässä se on, Rosaliina sanoo ja osoittaa Mustahuppua. – Se on minun iskä.

– Sitä on komennettu lasta, niinkö? Sinihuivi, päiväkodin johtaja kysyy. Hän seisoo kädet puuskassa, jalat tiukasti rinnakkain ja kireä ilme kasvoillaan. – Oikein komennettu. Niinkö?

– Pukemaan komensin, Mustahuppu sanoo, – kun se tahtoo olla sillä aina niin väkinäistä.

– Niin ei tehdä! Sinihuivi kiljaisee. Hänen silmänsä kiiluvat ja hän nuolaisee huuliaan. – Siitä on seurauksia.

Hoitaja kääntyy lapsen puoleen, kyykistyy ja sanoo, että tänään on iskän vuoro jäädä päivähoitoon. Rosaliina saisi palata itsekseen kotiin, odottaa eteisessä tai mennä vaikka baariin koko päiväksi.

Rosaliina kiljahtaa riemusta. Hän menee eteiseen muiden lasten joukkoon. Heillä jokaisella on tietsikka ja pelikonsoli. Eteisen vieressä on baari, josta Rosaliina tilaa appelsiinipirtelön kolmella jäätelöpallolla ja vohvelikeksillä. Näin aamulla pitää aloittaa varovasti, että jaksaa koko päivän. Baarin seinällä näkyy uusin keijuseikkailuelokuva.

Mustahuppu seisoo päiväkodin johtajan edessä ja pyörittelee lak­ki­aan. Nainen taputtaa käsiään kolmasti. Mustahupun luokse tulee neljä hoi­to­tä­tiä. Yhdellä heistä on metrin mittainen tummaksi värjäytynyt kauha, jonka hän ojentaa Sinihuiville. Hoitotädit lukitsevat ovet ja riisuvat miehen päällysvaatteet. Sinihuivi hymyilee ja naputtaa kauhalla kämmenpohjaansa.

Naiset taluttavat Mustahupun päiväunikammariin, jonka takim­mai­ses­sa nurkassa kyyhöttää itsensä ympärille käpertynyt mies. Mies uikuttaa silmät kiinni.

– Hoito alkaa, johtaja sanoo ja heilauttaa kauhaansa. Hoitotädit tarttuvat Mustahuppua käsivarsista ja jaloista.

Tuli

– Tuli. Grumph kesyttää, Grumph murahtaa ja heiluttaa salaman sytyttämän palon jättämää kytevää oksaa. Siitä putkahtaa esiin pieniä liekkejä.

– Pois. Vaara! Nuk kiljuu ja pakenee tulta.

 

Kuluu monta, monta, monta vuotta. Kaksi miestä istuu nuotiolla. Kuu loistaa täytenä. Muutama pahainen saaliseläin roikkuu hengettömänä lähellä kasvavassa puussa. Kylään on vielä pitkä matka.

– Käyn maate, Gunoar toteaa ja tarkastaa, että hänen lyömäkivensä on käden ulottuvilla.

– Laitan tulen nukkumaan, Nathor sanoo, poimii nuotiosta jokusen hehkuvan hiilen ja sujauttaa ne tuliputkeensa. Sitten hän nostelee kytevät risut nuotiosta ja työntää ne hiekkaan. – Tuli on vaarallinen, en tahdo nukkua sen vieressä.

 

Kuluu pitkä, pitkä, pitkä aika. Hirsistä veistetyn majan piipusta nousee savukiehkura.

– Lämmittää mukavasti, Gino sanoo ja ruokkii avoimessa tulisijassa palavaa tulta.

– Halkaiset hormin tuollaisella roihulla, Niko huokaa ja siirtää tulisijan viereen pinottuja kalikoita kauemmas. – Poltat koko tuvan. Tuli on vaarallista.

 

Vuodet vyöryvät, vyöryvät, vyöryvät. Konepajalla taotaan rautaa höyry­veturiksi.

– Nämä ovat mahtavia laitteita, Granholm iloitsee ja taputtaa puoli­valmiin veturin kylkeä. – Kohta junalla pääsee minne tahansa.

– Vaarallisia ne ovat, Nilsson tokaisee. – Ei ihmistä ole tarkoitettu liikkumaan tulen voimalla.

 

Maapallo kiertää, kiertää, kiertää aurinkoa. Grant on hankkinut urheilu­auton ja esittelee sitä ystävälleen.

– Uskomaton peli, hän toteaa. – Kuusisataa hevosvoimaa pellin alla. Tällainen auton pitää olla.

– Polttomoottorit kuormittavat luontoa, Neville sanoo. – Tuokin polttaa ainakin kaksikymmentä litraa sadalla, siitä ei hyvää seuraa.

 

Kuluu muutama vuosi. Ilma on tunkkaista ja raskasta hengittää. Kosteus tunkeutuu joka paikkaan. Levä peittää maata, kaikkialla näkyy vihreän ja ruskean sävyjä. Pilvet kätkevät auringon, ovat kätkeneet jo pitkään. Viimeisten rakettien lieskat katoavat päivähämärien pilvien taa.

– Halusin lähteä noiden kanssa, Gardner sanoo ja nostaa homeen läikittämiä housujaan, – mutta minulla ei ollut varaa. Olisin halunnut ratsastaa tulen selässä tähtiin etsimään uutta maailmaa. Täällä ei voi enää elää.

– Minä sanoin heti, että tuli on vaarallista, Nigel kähisee ja kiskoo tympeää ilmaa kivistäviin keuhkoihinsa. Hän käy pitkäkseen levän peittämään maahan ja sulkee silmänsä.

Vesi kuohuu

– Tuolla on lampaita, pieni susi toteaa. – Susi tykkää lampaista.

Vesi kuohahtaa ja kastelee sudenpoikasen tassut. Susi loikkaa taaksepäin ja ravistaa käpäliään. Kettua naurattaa. Joen toisella puolella lampaat kääntyvät ja lähtevät pois.

– Vesi taitaa tykätä sudesta, kettu sanoo. – Se haluaa viedä sen.

– Susi on kyllä vahva.

– Vesikin on vahva. Se pyörittää rataspyöriä ja tekee sähköä.

– Miksi?

– Ihmiset muuttavat sähköllä yön päiväksi, ne eivät halua nukkua, vaan tehdä aina työtä.

– Pöhköä. Susi tykkää nukkumisesta.