Löylyn kihinä

Pieni suden­poikanen pakenee metsästäjää niin, etteivät käpälät perässä kerkiä. Suden kieli riippuu pitkällä, sydän jyskää ja vatsassa on tiukka, kylmä solmu. Suden­poikasen voimat ovat lopussa. Kivet ja oksat sen edessä ovat suurempia kuin koskaan ennen.

Kesken juoksuaan poikanen kuulee kosken kohinan. Susi pysähtyy, vilkaisee taakseen ja toteaa metsästäjän eksyneen jäljiltä. Suden­poikanen on yksin vieraassa metsässä. Kosken pauhun takaa kuuluu mörähtelyä ja haukahtelua. Ilmassa tuoksuu savu ja kypsyvä sauna. Susi hiipii lähelle, piiloutuu pensaaseen ja pilkistää sen läpi.

Kosken ala­puolella päilyy suvanto. Sen rannalla seisoo hirsistä ladottu sauna, jonka eteen on raijattu jokunen oksaton puun­runko. Yhdellä niistä istuu suuri mörheä karhu ja pitää kämmenessään puista leiliä, hörppää siitä pitkän kuonollisen ja ojentaa sen sitten ketulle, joka loikoo pitkin pituuttaan toisella rungolla. Kettu on juuri ottamaisillaan leilin käpäläänsä, kun pieni susi tulee esiin puskasta, pönköttää itsensä ja urahtaa:

– Susi tulee ja saunaan.

Karhu rapsuttaa vatsaansa, rypistää otsansa ja katsoo pientä suden­poikasta, joka tuijottaa sitä suoraan silmiin. Karhua rupeaa naurattamaan toisen uhma.

– Tule, se mörähtää.

– Voit päästä uimaankin, kettu lupaa ja nappaa leilin karhulta, virnistää ketusti, hörppää ja pistää korkin tiukkaan.

Suden­poikanen kipittää rantaan. Se työntää kuononsa veteen ja juo kunnes sen vatsa on aivan täynnä, pullea ja pinkeä. Kun susi palaa saunalle, karhu ja kettu ovat jo menneet kylpemään, ja niiden turkit roikkuvat oven pielen naulakossa. Susi ripustaa oman turkkinsa siihen viereen, kaikkein alimmaisimpaan naulaan, ja pujahtaa toisten perään.

Kohta saunasta kuuluu valmiiksi tekeytyneen löylyn kihinä ja kumppanusten elo­riemukas turina. Kettu lyö löylyä ja kertoo tarinaa varisten sauna­retkestä. Pieni susi kuuntelee korvat aivan hörössä. Karhu hörähtelee tarinalle, mutta on uninen ja kallistuu lauteilla vuoroin ketun, vuoroin suden puoleen. Ne koettavat tukea sitä ja pitää sen pystyssä ja hereillä.

Kun sauna alkaa jo hiipua, kettu laittaa kiukaan alle vielä kaksi puuta, että sauna­tonttukin saa kylpeä. Sitten karhu, kettu ja pieni susi lähtevät perä­petoa kulkemaan karhun kartanolle vievää polkua. Karhu tallaa puoliunisena tupaan. Siellä se kellahtaa sohvalle ja alkaa jymistä. Kettu ja pieni suden­poikanen istuvat vielä hetken paikoillaan ja kuuntelevat karhun kuorsausta. Pieni susi tietää löytäneensä jotain arvokasta. Se pujahtaa pöydän alle, menee kiepille ja sulkee silmänsä.