keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Juhannustaikoja 1/3

On juhannuspäivän ilta. Senni istuu terassilla ja juo pillillä auringonkultaista juomaa korkeasta lasista, jonka reunaa koristaa appelsiinin viipale. Naisen vaaleilla hiuksilla on leveälierinen oljenkeltainen hattu ja siinä punainen nauha. Hänen vieressään istuu karskin oloinen mies, joka on jättänyt partansa ajamatta ainakin viikoksi. Miehen sormissa nokottaa espressokuppi, josta hän kaapii toisen käden pikkusormella cremaa suuhunsa.

Sennin ystävä Marika tulee paikalle käsipuolessaan tavattoman pitkä ja laiha mies, joka hymyilee jatkuvasti ja väläyttelee hampaitaan auringonvalossa. Marikan tummia lyhyeksi leikattuja hiuksia koristaa keltainen kukka. Kesäinen tuuli pelmuttaa keveän mekon helmaa.

– Senni! Marika kiljahtaa, kun hän huomaa ystävänsä. – Ihana nähdä sinua.

Marika vetää itselleen tuolin naapuripöydästä ja istuutuu. Pitkä mies tuijottaa Marikaa ja hymyilee. Hän ymmärtää istua vasta, kun Marika ehdottaa sitä hänelle. Naiset hymyilevät, vilkuilevat toistensa miehiä ja tervehtivät näitä. Miehet nyökkäävät takaisin.

– Kerro heti kaikki, Marika vaatii ja tarttuu Senniä kädestä. – Noin komea mies. Mistä sinä hänet löysit?

– Hän on Erkki, ja ihan oikeasti putkimies, Senni sanoo ja halaa miestä pikaisesti. – Juhannustaika toi hänet minulle.

– Ihanaa. Minäkin tein juhannustaikoja, kuule...

– Keräsin kukkasia, seitsemän eri kukkaa seitsemältä eri niityltä, tiedäthän sen taian? Ne laitetaan tyynyn alle ja sulhanen ilmestyy.

– Minä taas...

– Ajelin pitkään ennen kuin sain ne kerättyä, eihän nykyään ole melkein mitään niittyjä missään. Laitoin sitten kukat valmiiksi tyynyn alle ja läksin oikeisiin lavatansseihin, maalle. Halusin juhlia juhannusta perinteiseen malliin.

– Totta. Kuule...

– Minulla oli tosi hyvä ilta ja varsinkin aamu. Se juhannus­taika­kukka­kimppu toimi. Kun heräsin, näin ensimmäiseksi Erkin. Tiesin heti, että hän on se oikea.

Senni painaa päänsä Erkin kainaloon ja hymyilee. Mies rutistaa naista niin, että tämä vähän rusahtaa ja päästää pienen inahduksen.

– Te näytätte niin onnellisilta, Marika toteaa ja vilkaisee vieressään istuvaa pitkää miestä. Miehen hymy leviää entisestään.

Senni pitelee kylkeään ja irvistää. Erkki laskee espressokupin kädestään pöydälle ja imaisee pikkusormeaan. Kuppi on täynnä tummaa vahvan tuoksuista juomaa.

– Erkki on niin hienostunut, Marika selittää. – Hän kelpuuttaa espressostakin vain maukkaimman osan. Mutta kerro sinä nyt omista taioistasi. Toimivatko ne?

6 kommenttia:

  1. Mää tairan jättää taijat vällii. Emmää tykkää jos miäs koko aja nualee sormians.

    VastaaPoista
  2. Mä luotan siihen, että toi mun sulho ei ota kihlojaan pois :)

    VastaaPoista
  3. Häh! Nyt nuo juhannustaiat sekoittivat minunkin pään!!

    VastaaPoista
  4. Kuuntelijan ja kuulemisen lahja on lahjoista melkoisen hyvä, sitä meillä kaikilla ei ole.

    VastaaPoista
  5. joo mä tein komeen juhannustaian ja yllätys ylltys, komee mies soitti aamulla ja pyysi kanssaan merelle. kyllä kannatti.Nyt on taas koko pitkäksi tulevaksi talveksi paljon muistoja tulossa, heti huomenaamulla alkavat muistot kehittyä, nyt pitää vielä ensin saunoa ja hangata koivuvastalla ihoon taikahajut:))) Hyvvä Juhannusta Peikolle,

    VastaaPoista
  6. Mummo ei jaksa enää...taikoa;))
    Mukavata juhanusta, Isopeikko♥

    VastaaPoista