sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannustaikoja 3/3

Senni ja Marika istuskelevat auringonpaisteisella terassilla yhdessä Erkin ja Olavin kanssa. Naiset ovat juuri kertoneet, miten he kumpikin yhyttivät miehensä juhannustaikojen avulla, Marika Olavin ja Senni Erkin. Erkki on avannut suunsa ensimmäistä kertaa ja kysynyt Olavilta, pitäisikö naisille kertoa.

– Kertoa mitä? Senni tuimentuu.

– Minä en tahdo tietää kaikkea, Marika sanoo. – Minun on näin ihan hyvä.

– Kerrotaan vaan rehdisti, Olavi sanoo niin matalalla äänellä, että pöytä alkaa värähdellä. – Kerro sinä.

Marika kieltää kertomasta, mutta Senni haluaa ehdottomasti tietää kaiken. Hän nojaa taakse tuolillaan ja pistää kätensä puuskaan. Marika nojaa käsiinsä ja painaa katseensa alas. Erkki ryhtyy kertomaan.

– Mekin tehtiin Olan kanssa juhannustaikoja, hän sanoo. – Tosin vahingossa, kun me ei osattu varoa.

– Mitä taikoja? Senni haluaa tietää.

– No sen, missä juostaan alasti peltojen ympäri ja sulhanen tulee vastaan yhdeksännessä ojassa.

Marika tirskahtaa ja nyyhkäisee heti perään.

– Me otettiin kumpikin tahoillamme vähän hapanta ja saunottiin. Kun kävin keventämässä oloani, astuin ampiaispesään ja sain ne kimppuuni. Juoksin ruispellolle karkuun. Yhdessä ojassa oli vettä ja minä loikkasin sinne. Eivätpä päässeet pistämään, mokomat.

– Entäs tämä toinen sankari? Senni kysyy. – Se tietysti päätyi siihen samaan ojaan?

– Joo. Ola oli ottanut varsin miehekkäästi, eikä enää löytänyt rannasta saunalle. Se toikkaroi sillä samalla pellolla ja astui melkein minun päälle. Lopulta me maattiin samassa ojassa ja paistettiin särkeä.

– Miten se sitten sinne kaivoon joutui? Senni kysyy.

– Minä autoin. Meinattiin ensin vaan juoda siitä, mutta sitten Ola halusi mennä sinne pesulle.

– Pesulle! Marika nyyhkäisee ja rupeaa sitten nauramaan hillittömästi. Nauru taittuu kuitenkin pian mökötykseksi.

– Ja sinäkö jätit kaverin noin vaan kylmään kaivoon? Senni tiukkaa. – Heitteille!

– Itse se sinne halusi jäädä, Erkki vahvistaa. – Minulla oli jo hoppu lavalle, sinne missä tavattiin sinun kanssa.

– Aamullahan me vasta tavattiin, kun se taika oli tuonut sinut minun sänkyyni, Senni sanoo.

– Kyllä taika vaikutti jo aattoiltana, Erkki tokaisee. – Ojataikakin vaikuttaa vielä.

– Niin tekee, Olavi sanoo ja hänen äänensä nostaa aaltoja juoma­laseihin.

Naiset katsovat miehiinsä ja sitten toisiinsa. Olavi nousee ja ojentaa kätensä Erkille.

– Mennäänkö Eki? Hän jylähtää.

Senni ja Marika jäävät kahden. He katselevat miehiä, jotka etääntyvät käsi kädessä. Lopulta naiset alkavat hihittää ja toteavat, että taioissa on vaaransa. Molemmat raottavat käsilaukkuaan, ottavat esille juhannusyönä poimitun kukkivan saniaisen, heiluttavat sitä ja virnistelevät toisilleen.

10 kommenttia:

  1. Vaaransa on taioilla. Varsinkin jos menee kaivoon pesulle.

    VastaaPoista
  2. Pitkävaikutteisia ovat...taiat;)))

    VastaaPoista
  3. Mukavasti nyt naurattaa =), on se peikko melkoinen tarinaniskijä.

    VastaaPoista
  4. Oooh, kesäyön unelmissa voi käydä miten vaan, hykerryttäviä taikoja, Isopeikko!

    VastaaPoista
  5. Tuota Olavin ääntä minä ihailen! Sai pöydän värähtelemään ja juomat laseissa aaltoilemaan! Hänessä on selvää baritoni- tai bassoainesta.

    VastaaPoista
  6. Juhannus olj ja mänj ja kaikenmualiman taikat. :D

    VastaaPoista
  7. taiat ovat vaarallisia, kaisumarjatta ei tehnyt taikoja, lepäsi vain ja juhannusaamuna purjehti isolla laivalla merelle, mukana oli oikein paljon monenlaista muiden ihmisen tekemää taikaa..Illalla kaikki taiat oli kadonneet sumuun.

    VastaaPoista