Mestarit

Hämähäkit kiipeilevät koulun seinämillä ja solmivat köysiään mihin vain niitä kiinni saavat. Toiset hämähäkit roikkuvat tai keinuvat, jotkut ovat tulleet varta vasten harjoittelemaan kiipeämistä ja testaamaan otteensa ja solmujensa pitävyyttä. Koko suuri tila on täynnä sinne tänne ryntääviä hämähäkkejä, kattoon ja seinille kiinnitettyjä köysiä ja monenlaisia harjoitusratoja.

Kello soi. Rehtori tulee saliin ja hämähäkit kiipeävät toistensa yli ja luikahtavat ali ollakseen jokainen eturivissä.

– Kurssi päättyy, Rehtori sanoo ja katsoo verkkosilmillään jokaista silmiin samanaikaisesti.

– Jee! hämähäkit huutavat kuorossa.

– Nyt osaatte kaiken...

– Jee!

– Todellinen taituruus syntyy, kun taitoja harjoitetaan...

– Jee!

– Joten menkää ja napatkaa ne!

– Jee! karjuvat kaikki kasijalat ja ryntäävät valloittamaan maailmaa.

Kaksi hurjinta päättää pyydystää kotkan. Ne valitsevat vahvimmat köytensä ja virittävät ne vuorten väliin säteis- ja tukilangoiksi. Kun kehyslangatkin on kehrätty ja ripustettu, hämähäkit piiloutuvat kallion kyljen luolaan. Siellä ne istuvat, kuluttavat aikaa ja kertovat toisilleen tarinoita, joissa saaliit kasvavat ja verkot mutkistuvat tarina tarinalta.

Lanka värähtää ja hämähäkit ryntäävät katsomaan. Keskelle verkkoa on pörähtänyt lentokone, pieni Cessna. Sen ovi aukeaa. Lentäjä kurkistaa ovesta, kiroilee ankarasti ja loikkaa ulos. Hämähäkit ryntäävät verkolleen, kietovat Cessnan kääröksi ja puhaltavat ilmoituspilliin.

Rehtori tulee katsomaan, mitä kumppanukset ovat pyydystäneet. Kun se näkee valkean paketin, joka edelleen tärisee ja tupruttaa kitkerää savua, se pyytää verkonkutojia opettajiksi kouluunsa.

– Jee! nämä kiljuvat ja säntäävät kohti koulun tuttua kiipeilysalia.

Rehtori poikkeaa imaisemassa maahan mätkähtäneen lentäjän tyhjäksi.