Karhu ja manikyristi

Karhu istuu puistonpenkillä ja lukee eilistä sanomalehteä. Se aloittaa sarjakuvista ja hihittelee niihin kätketyille oivalluksille. Sarjakuvien vieressä on ilmoitus, jossa luvataan uudet ja upeat kynnet.

Karhu vilkaisee kynsiään. Ne ovat kuluneet ja kaipaavat teroittamista. Ilmoituksessa on kuva kynsistä, jotka ovat pitkät ja terävät ja joissa on koreita kuvioita. Karhu vertaa kynsiään mainoksen kynsiin ja päättää etsiä ilmoituksessa mainitun paikan.

 

Taksikuski painaa kaasun pohjaan, pirssin takapyörät ujeltavat asfalttia vasten ja niistä nousee paksu savu. Karhu seisoo manikyyrilaitoksen edessä ja katselee poistuvan taksin perään. Sitten se kohauttaa harteitaan ja avaa hoitolan oven.

Kello kilahtaa, kun karhu astuu sisään. Molemmat asiakkaat ja kaikki kolme manikyristiä kiljuvat ja ryntäävät tiskin taakse piiloon.

– Täällä tuoksuu kaurapuuro, karhu murahtaa ja nuuhkii tiskin takaisia. – Onko joku maistanut puuroani?

Tiskin takaa nousee nainen, jonka yllä on mustat housut ja oranssi essu. Paita on tyköistuva ja musta. Naisen ketunpunaiset hiukset on leikattu siiliksi.

– Minä söin omakeittämää, nainen sanoo. – Tykkään puurosta.

Karhunkin mielestä puuro on hyvää ja se lupaa tulla naisen luo aamupuurolle, mutta ensin se haluaa uudet ja terävät kynnet. Kontio ojentaa käpäläänsä naiselle, joka tarttuu siihen, rapsuttelee, kokeilee kynsiä ja pyörittelee päätään.

– Aikamoinen urakka, hän sanoo ja ohjaa karhun istumaan manikyyripöydän ääreen. – Näissä on paljon viilaamista.

Karhu näyttää ilmoitusta ja sanoo haluavansa samanlaiset kynnet kuin siinä.

– Rakennekynnet? hoitaja kysyy. – Geelirakennekynnetkö? Ja ranskalaisen manikyyrin?

Karhu nyökkää ja manikyristi ryhtyy työhön. Hän puhdistaa, viilaa ja hinkkaa, hakee välillä isomman viilan ja hinkkaa taas, kertoo karhulle kynsitarinoita. Karhu nyökyttelee. Sen mielestä on mukavaa kuunnella tarinoita ja katsella, kun kynsi muuttuu teräväksi ja sen pintaan levitetään geeliä.

Se kiinnostaa muitakin. Molemmat asiakkaat ja heitä hoitaneet manikyristit kurkkivat karhun harteiden ylitse työn edistymistä ja tunnustelevat karhun turkin pehmeyttä.

Kuluu monta tuntia, tulee jo yö ja melkein aamu. Siilitukkainen nainen saa työnsä valmiiksi. Karhun uudet kynnet hohtavat kiiltävän mustina ja niiden kärjet ovat tumman siniset. Muut asiakkaat ja manikyristit ovat poistuneet jo kauan sitten.

Nainen nuokkuu karhua vastapäätä silmät puoliummessa ja kädet sylissä. Karhu nousee, kehuu työn jäljen, nostaa naisen syliinsä ja lupaa viedä tämän kotiinsa. Aamulla se keittäisi puuroa ja toisi naisen takaisin töihin. Nainen rutistaa karhua, painaa päänsä sen karvaista rintaa vasten ja sanoo, ettei hän enää ikinä tahdo mennä töihin.