perjantai 27. syyskuuta 2013

Karhu ja manikyristi

Karhu istuu puistonpenkillä ja lukee eilistä sanomalehteä. Se aloittaa sarjakuvista ja hihittelee niihin kätketyille oivalluksille. Sarjakuvien vieressä on ilmoitus, jossa luvataan uudet ja upeat kynnet.

Karhu vilkaisee kynsiään. Ne ovat kuluneet ja kaipaavat teroittamista. Ilmoituksessa on kuva kynsistä, jotka ovat pitkät ja terävät ja joissa on koreita kuvioita. Karhu vertaa kynsiään mainoksen kynsiin ja päättää etsiä ilmoituksessa mainitun paikan.

 

Taksikuski painaa kaasun pohjaan, pirssin takapyörät ujeltavat asfalttia vasten ja niistä nousee paksu savu. Karhu seisoo manikyyrilaitoksen edessä ja katselee poistuvan taksin perään. Sitten se kohauttaa harteitaan ja avaa hoitolan oven.

Kello kilahtaa, kun karhu astuu sisään. Molemmat asiakkaat ja kaikki kolme manikyristiä kiljuvat ja ryntäävät tiskin taakse piiloon.

– Täällä tuoksuu kaurapuuro, karhu murahtaa ja nuuhkii tiskin takaisia. – Onko joku maistanut puuroani?

Tiskin takaa nousee nainen, jonka yllä on mustat housut ja oranssi essu. Paita on tyköistuva ja musta. Naisen ketunpunaiset hiukset on leikattu siiliksi.

– Minä söin omakeittämää, nainen sanoo. – Tykkään puurosta.

Karhunkin mielestä puuro on hyvää ja se lupaa tulla naisen luo aamupuurolle, mutta ensin se haluaa uudet ja terävät kynnet. Kontio ojentaa käpäläänsä naiselle, joka tarttuu siihen, rapsuttelee, kokeilee kynsiä ja pyörittelee päätään.

– Aikamoinen urakka, hän sanoo ja ohjaa karhun istumaan manikyyripöydän ääreen. – Näissä on paljon viilaamista.

Karhu näyttää ilmoitusta ja sanoo haluavansa samanlaiset kynnet kuin siinä.

– Rakennekynnet? hoitaja kysyy. – Geelirakennekynnetkö? Ja ranskalaisen manikyyrin?

Karhu nyökkää ja manikyristi ryhtyy työhön. Hän puhdistaa, viilaa ja hinkkaa, hakee välillä isomman viilan ja hinkkaa taas, kertoo karhulle kynsitarinoita. Karhu nyökyttelee. Sen mielestä on mukavaa kuunnella tarinoita ja katsella, kun kynsi muuttuu teräväksi ja sen pintaan levitetään geeliä.

Se kiinnostaa muitakin. Molemmat asiakkaat ja heitä hoitaneet manikyristit kurkkivat karhun harteiden ylitse työn edistymistä ja tunnustelevat karhun turkin pehmeyttä.

Kuluu monta tuntia, tulee jo yö ja melkein aamu. Siilitukkainen nainen saa työnsä valmiiksi. Karhun uudet kynnet hohtavat kiiltävän mustina ja niiden kärjet ovat tumman siniset. Muut asiakkaat ja manikyristit ovat poistuneet jo kauan sitten.

Nainen nuokkuu karhua vastapäätä silmät puoliummessa ja kädet sylissä. Karhu nousee, kehuu työn jäljen, nostaa naisen syliinsä ja lupaa viedä tämän kotiinsa. Aamulla se keittäisi puuroa ja toisi naisen takaisin töihin. Nainen rutistaa karhua, painaa päänsä sen karvaista rintaa vasten ja sanoo, ettei hän enää ikinä tahdo mennä töihin.

9 kommenttia:

  1. Oi mikä unelma suurelle miehenköriläälle - tulla hyväksytyksi karvoineen päivineen, paijatuksi ja hemmotelluksi; nainen rinnalla aamupuuron kera ikuisesti. Sopiva viikonlopputunnelma. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Voi juku, mä myös tykään kaurapuurosta!
    Mutta en niin kamlasti rakennekynsistä.
    Eihän niillä voi niin kamalasti tehdä mitään tuolla puutarhassakaan.
    Miten ihmeessä se karhu meni sellaset ottamaan, eihän ne karhulla kauaa kestä, paitsi... mutta onhan sillä nyt ihan oma manikyristi, hi!

    VastaaPoista
  3. Minä se rakensin itse itselleni samanlaiset rakenteet kynsiin kuin karhulle tehtiin. En kyllä jalkoihinenää jaksanut. Ei tykätty meillä ollenkaan. Kynsiä piti etsiä taikinoista ja keitoksista. Kaurapuuroon ei ollut yhtäkään kynttä pudonnut. Karhulle sopisi lyhyet tumppirakennekynnet. Niin lyhkäset, ettei se pääsisi puuhun. Pääsisi sitten karhua pakoon puuhun ihminen, joka vaeltaa metsän uumenissa.

    VastaaPoista
  4. Katos karhua, minkä teki, sai oman puuronkeittäjän! Mitäs Kettu ja Pikkususi tuohon sanovat. Lisää puuroa kattilaan, varmaankin... ja lisäksi heillekin uudet rakennekynnet...
    En tiennytkään että kynnet ovat näin merkittävät ;-)

    VastaaPoista
  5. Onpä ihana tarina jälleen. Mietin, miten kantojen kaivaminen sujuu rakennekynsillä??? Mutta hänhän syökin tietenkin kaurapuuroa.

    VastaaPoista
  6. Kynnet voivatkin pysyä pitkään kauniina, kun karhulta pian loppuu kaurapuuron syönti. Talavihan on edessä, kynnet ei nukkuessa kulu.
    Lähteeköhän nainen karhun kanssa talviunta nukkumaan....:)

    VastaaPoista
  7. karhu sai puuron keittäjän, ei niillä uusilla kysillä vähään aikaa voi muuta kuin nukkua talviunta, kun on ensin syönyt paljon puuroa, että jaksaa nukkua, tämä on taas lempeän satumainen tarina

    VastaaPoista
  8. Tuollaisen hellyyden edessä ei varmasti töihin meno kiinnosta. Aamupuurokin kaiken kukkaraksi.

    VastaaPoista
  9. =) Hyvän mielen tarina, hauskasti olet saanut siihen tuon viittauksen Kultakutriin ja kolmeen karhuun. Olipas mukavaa, kun pitkästä aikaa ehdin näitä lukea.

    VastaaPoista