Pieni susi istuu keittiön lämmössä. Kettu leipoo kakkua, ja suden suu on tullut ihan märäksi jo pelkästä ajatuksesta. Lempeät tuoksut kutittavat sitä kuonosta ja suden häntä huiskuttaa pitkin lattiaa.
Kun kakku on valmis ja se on nostettu keskelle pöytää, pieni susi haluaa heti hirmuisen ison palasen, ainakin kaksi kertaa niin suuren kuin karhu jo kerkesi rohmuamaan.
– Kakussa on mansikoita, kettu varoittaa.
– Sudet eivät kyllä tykkää mansikoista, karhu murahtaa ja on nappaavinaan kakun palan hukalta. – Mutta karhut tykkäävät.
Pieni susi ärmähtää, että se haluaa syödä kakkunsa itse. Se luimistaa korvansa, pörhöttää niskansa ja sanoo, että kakkupäivät ovat erityisiä päiviä ja se voi silloin ihan hyvin tykätä mansikoista melkein yhtä paljon kuin lampaista. Karhu silittää suden sileäksi ja antaa sille omankin kakunpalansa.
Kodikasta! Reissumiehelle mieleen!
VastaaPoistaOi, kun ihana susi, kun syö mieluummin mansikkakakkua, kuin lampaita, hi!
VastaaPoistaKiltti karhu! Nam!
VastaaPoistaTaitaa olla Peikon synttärit :) Onnea!
VastaaPoistaEi kakusta niin väliä, mutta tuon aivointernetin voisi hankkia. Saakohan niitä vaan Peikkometsästä? Voi jestas, just muistin, että viime yönä unessani susi irvisteli mulle hampaitaan ja mietin koko ajan pelätessäni, että tätä ei kukaan usko, kun kerron nähneeni suden! Se tuli jostain pusikosta ja kakusta sillä ei ollut tietoakaan.
VastaaPoistaVoi kun saisikin kakkua, aah! Koko kesän olen yrittänyt kuluttaa vanhoja kakkuja pois. Mansikat kyllä kävisivät, mutta lehdet nuokkuvat puutarhassa, kun oli pari astetta pakkasta.
VastaaPoistaMikähän tämän kakkupäivän syy on? Kettu leipoi kakun, joten...Onnea sankarille ;-)
Karhu on kiltti. Kyllä mansikat voivat ollakin yhtä hyviä kuin lampaat.
VastaaPoistaJuhlan tuntua todella, suuri metsän kuningas antaa kakkunsa pikku sudelle, olisipa "suuret" ihmiset yhtä empaattisia.Hyvä tarina jakamisen ilosta.
VastaaPoistaOi! Kakkupalasen pitää aina saada syödä itse. Sen pitää saada leikata itse. Silloin voi surutta siirtää kakkuveitseä niin paljon, että mukaan tulee monta lammas..., mansikkaa.
VastaaPoistaKakunpalasen pitää saada itse kantaa omalle kohtaa pöytään, kussa istuu. Niin sen näkee ja sitä voi ihailla koko matkan ja voi valmiiksi miettiä mistä kulmasta alkaa syödä sitä.
Kakunsyönnin aikana ei ole mukavaa tarttua vieruskavereiden puheisiin, eikä puhua päivänpolttavista asioista. Kakunsyönnin aikana voi kyllä puhua kakusta.
Sen sulokkaista makusista, sen hillokerroksista, sen kräämikastikkeista, paksusta kermapeitosta ja marenkikukkasista.
Ymmärrän hyvin, miksi pikkusuden turkki pörhääntyi.
Hellyttävä juttu. Oma pala kakusta pitäisi kaikkien saada, jakamisen halu on joskus vähän hakusalla, mutta muita en osaa siitä syyttää kuin itseäni:)
VastaaPoistaHellyttävää toisen huomioimista.
VastaaPoistaIhanan lutunen kaakun naatinta kekkeri.:)
Kakkuja kaikille, toivoo Mummo:)
VastaaPoista♥
Vissiin joku juhlan aika, kun kakkuja leivotaan ja maistellaan. Onnittelut sinne, minne kuuluvat. Karhulla on sydän niin hellä ja lempeä, kun on hyvää, niin se jaetaan.
VastaaPoistaNäissä sinun eläintarinoissasi on aina mukavaa lämpöä ja hellyyttä, joka niistä tulvahtaa.
VastaaPoista