– Kuulin, että teillä on hamsteri. Saako sitä tulla katsomaan?
– Saa, mutta…
– Mitä mutta? Kyllä minä tiedän että se on yöeläin. Voin tulla ihan illansuussa kun on jo pimeä.
– En minä sitä, vaan…
– No mitä? Ei minua varten tarvitse erikseen siivota.
– Se on aika iso. Ettet sitten säikähdä.
– Hamsteriko? Olen minä nähnyt paksuja hamsterinpötkylöitä ennenkin. En minä sitä säiky.
– Se on oikeasti iso. Ja sinun pitää tuoda ainakin kaksi mansikkakakkua ja kapallinen perunoita.
– Kahvia ei tarvitse keittää minua varten, mutta voin minä sen kaakun sinulle tuoda.
– Se on hamsterille. Tai ne. Se on kova syömään.
– Meinaatko, että se syö kaksi kaakkua ja ne perunat yhdellä kertaa.
– Joo. Enkä minä uskalla avata sen huoneen ovea ilman kakkuja tai muuta sen herkkuruokaa.
– Suuttuuko se?
– Suuttuu, ja voi napata käden tai jalan ruuakseen. Jannelta se vei molemmat jalat ja Selmalta sormet.
– Aika kauhea elikko. Onko varmaa, että se tyyntyy kaakuista?
– Ehkä, mutta ei siitä koskaan tiedä. Minulta se oli viimeksi viedä käden, tosin senkertaiset kakut olivat aika pieniä…
– Tuota, muistin juuri, että lupasinkin mennä Lassen luokse tänä iltana. Tulen katsomaan hamsteria joku toinen kerta.
– Näin Jounin tänään kaupungilla. Se halusi tulla kylään.
– Se kyläluuta ja ainainen maanvaiva. Lupasitko?
– Joo. Mutta ei se sitten halunnutkaan tulla.
– Miksei?
– Se taisi pelästyä meidän hamsteria. Kerroin, että se tykkää kakusta.
Voi noita Jouneja. ;)
VastaaPoistaTuollainen pelotushamsteri voisi jokaisella joskus olla.
VastaaPoistaKovasti laittaa arvuutelemaan sen hamsterin olemusta. Kiitokset päästä :)
VastaaPoistaJa Janneltakin meni molemmat jalat ! :D
VastaaPoistaHuh-huh, vai hamsteri:)
VastaaPoistaKonstit on monet, kyläluuta ei lakassutkaan.:)
VastaaPoistaYmmärtipäs Jouni viimein, vai ymmärsikö sittenkään? Sujuvaa dialogia joka tapauksessa.
Poista